Uutiset Nepalin kehitys

Nepalin sisällissodan uhrien aika on pysähtynyt

Monet sisällissodan uhrit haluavat oikeutta ja suurempia korvauksia kokemistaan vääryyksistä. Poliitikot haluaisivat jo unohtaa sodan kauhut.
Budhhalaisen temppelin huippu Katmandussa
Poliitikothaluavat pitää sotineet osapuolet – armeijan ja maolaiset – rauhallisina, joten heille menneiden rikosten selvittäminen riittäisi jo. (Kuva: Ralph Combs / CC BY-NC-ND 2.0 )

”Jälleenrakennus ja sovinnon tekeminen vaativat rahaa ja aineellisia puitteita, mutta konfliktin uhrien perheille tärkeintä on saada oikeutta”, kirjoitti Suman Adhikari vuonna 2006. Nepalin hallitus ja maolaiset olivat tuolloin juuri sopineet tulitauosta.

Sota loppui myöhemmin samana vuonna. Kymmenvuotisen kestonsa aikana se vaati 17 000 ihmisen hengen, heidän joukossaan oli Adhikarin isä, joka toimi rehtorina Lamjungin alueella toimivassa koulussa. Hän ja hänen opettajakollegansa olivat tammikuussa 2002 kieltäytyneet maksamasta maolaississeille neljännestä palkastaan.

Muutamaa päivää myöhemmin he maksoivat kieltäytymisestä hengellään. Adhikarin isä vietiin koululta kesken oppitunnin metsään, jossa hänet murhattiin. Ruumis löydettiin myöhemmin puuhun sidottuna.

Kertakorvaus ei korvaa elättäjää

Pian isänsä kuoleman jälkeen Suman Adhikari perusti Katmandussa yhdessä muiden konfliktin uhrien omaisten kanssa järjestön, joka toimitti poliittisille johtajille vaatimuksensa kattavan rauhansopimuksen laatimiseksi. Yksitoista vuotta myöhemmin hän toimii uhrien yhteisfoorumin puheenjohtajana ja huomaa edelleen toistavansa samoja vaatimuksia.

Yksi foorumin päävaatimuksista on, että hallituksen on taattava uhreille korvauksia tarveperustaisesti. Suurimmalle osalle heistä on maksettu puolen miljoonan Nepalin rupian, eli noin 4 200 euron, kertakorvaus. Adhikarin mukaan se ei riitä paikkaamaan perheen elättäjän menetystä.

”Monet uhreista eivät ole päässeet elämässään eteenpäin. He ovat turhautuneita ja kärsivät psyykkisistä traumoista”, hän toteaa. ”Heillä ei edelleenkään ole ollut mahdollisuutta puhua tuskastaan sydämensä pohjasta saakka.”

Siirtymäkausien oikeuskäytäntöihin paneutuneen kansainvälisen ICTJ-järjestön ja Martin Chautari -ajatushautomon hiljakkoin julkaisemassa raportissa kuvataan uhrien erilaisia tarpeita. Osa haastatelluista ihmisistä toivoi vain loppua turhalle odotukselle. ”He tulevat kotiin huomenna tai ylihuomenna. Me katselemme tielle”, kuvailee yksi raporttiin haastateltu nainen.

Moni uskoi yhteisöönsä kohdistuneen vainoa. He haluavat yhteiskunnan myöntävän, että heidän sukulaisensa olivat viattomia uhreja, jotka joutuivat ristituleen.

Poliitikot puolestaan haluavat pitää sotineet osapuolet – armeijan ja maolaiset – rauhallisina, joten heille menneiden rikosten selvittäminen riittäisi jo.

Totuuskomissio ei toimi

Poliitikkojen toiveista huolimatta Advocacy Forum -järjestö on jatkanut uhrien asian ajamista oikeudessa. Järjestön perustajiin kuuluvaa Mandira Sharma sanoo, että mikään aiemmin uhrien hyväksi tehty ei ole auttanut näitä.

”Asioiden käsittely olisi voitu lopettaa pakottamalla uhrit vaikenemaan korvauksen saatuaan. Se olisi kuitenkin ollut tilapäistä: syvä kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta olisi säilynyt.”

Vuonna 2014 Nepalin hallitus sääti lain totuus- ja katoamiskomissiosta. Lakia on moitittu monelta taholta. Sittemmin korkein oikeus kaatoi sovintoehdon, joka takasi armahduksen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille.

Hiljakkoin totuuskomissio avasi toimiston myös Pokharassa, yhdessä Nepalin seitsemästä aluekeskuksesta. Suman Adhikarin mielestä komissio ei edelleenkään tee yhteistyötä uhrien kanssa.

”Komissiot eivät toimi, nimitykset ovat poliittisia ja asiamiehet kokemattomia. Heidän pitäisi vähintäänkin olla halukkaita oppimaan ja tekemään yhteistyötä, mutta he eivät ota meitä kuuleviin korviinsa.”

Nepalin kehitys ihmisoikeudetoikeus ja rikossota ja rauhakonfliktinratkaisu Nepal Suomen IPS

Lue myös

Peltihökkeli Nepalissa asukkaineen
Nepalilainen Rohan Tamang on lähdössä Qatariin ansaitsemaan rahaa korjatakseen perheen maanjäristyksessä tuhoutuneen talon. Peltihökkelin ikkunassa hänen äitinsä Chameli Tamang.
(Kuva:
Bikram Rai
/
Arbetet Global
Arbetet Global
)

Nepalista virtaa työvoimaa ulkomaille – nuorenparin yhteiselämä voi koittaa vasta nelikymppisenä

Nepal on maailman maista riippuvaisin ulkomailla asuvien kansalaistensa rahalähetyksistä. Vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen yhä useampi tahtoo siirtotyöläiseksi.
Joukko naisia koulutuksessa Nepalissa
Chhaupadi-koulutusta Nepalissa vuonna 2012. Perinnettä harjoitetaan edelleen maan länsiosissa.
(Kuva:
Possible
Flickr.com
/
CC BY 2.0
)

Nepal kriminalisoi naisten eristämisen kuukautisten ajaksi

Länsi-Nepalissa naisia on kielloista huolimatta pakotettu elämään huterissa majoissa kuukautisten ajan. Pian siitä voi saada vankeusrangaistuksen tai sakon.
Nepalilainen Juna Bhujel (keskellä kasvot kameraan päin) osallistui kotikylänsä Mankhan asukkaiden kokoontumiseen, jossa paheksuttiin sitä, ettei maanjäristyksen tuhojen korjaamiseen ole saatu valtion tukea. (Kuva: Renu Kshetry / IPS)

Nepal köyhyyden kimpussa – jaossa "köyhän henkilökortti"

Juna Bhujel ja kymmenettuhannet muut Nepalin maanjäristyksen uhrit odottavat, että heidät määritellään virallisesti köyhiksi.

Pääuutiset

Punaisen Ristin sairaala ja työntekijöitä Cox's Bazarissa Bangladeshissa
Suomen ja Norjan Punainen Risti pyörittävät telttasairaalaa Cox's Bazarissa Bangladeshissa. Potilaspaikkoja on 60.(Kuva: Emilia Kangasluoma / Suomen Punainen Risti)

Avun tarve kasvaa päivä päivältä Bangladeshin pakolaisleireillä – ”niin potilaat kuin omaisetkin ovat finaalissa”, kertoo suomalainen sairaanhoitaja

Marja Lantta työskentelee muun muassa keisarileikkauksia hoitavassa SPR:n sairaalassa Bangladeshissa, jonne on paennut tuhansia Myanmarin rohingyoja. ”Kuolleisuustilastot tuntuvat masentavilta, mutta hetkittäin näemme terveitäkin vauvoja, ja silloin koko sairaala iloitsee”, Lantta kertoo.
Rohingya-pakolaisia leirillä Bangladeshissa
Bangladeshiin on paennut satoja tuhansia rohingyoja. Kuva Kutupalongin leiriltä läheltä Cox's Bazarin kaupunkia.(Kuva: Russell Watkins / DFID - UK Department for International Development / CC BY 2.0)

Rohingyojen paluu Myanmariin viivästyy

Rohingya-pakolaisten palauttamisen Myanmariin piti alkaa tänään, mutta Bangladesh on lykännyt prosessia. Rohingyojen ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan monen asian pitää vielä muuttua, ennen kuin he voivat palata.
Naisia ja lapsia terveysklinikan odotushuoneessa
Taloustieteilijät suhtautuvat kriittisesti yksityisen sektorin rooliin terveyspalveluiden tuottajana. Kuvassa Foune Kouyate lapsensa Kadidia Goulibalyn kanssa rokotejonossa terveysklinikalla Malin Bamakossa.(Kuva: Dominic Chavez / World Bank / CC BY-NC-ND 2.0)

Yksityinen raha hämmentää maailman sotesoppaa

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveydenhuollossa ei kestä kriittistä tarkastelua. Malli vaarantaa YK:n kehitystavoitteiden keskeiset periaatteet, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury.
Rakennustyöläinen työmaalla Liberiassa
Kunnon työtä on yhä vaikea löytää, sanoo ILO. Kuvassa rakennustyöläinen ebolahoitoyksikön työmaalla Liberian Monroviassa vuonna 2014.(Kuva: Morgana Wingard / UNDP)

Raportti: Yli 300 miljoonaa työntekijää elää äärimmäisessä köyhyydessä

Työ ei aina tuo toimeentuloa, osoittaa Kansainvälisen työjärjestön tuore raportti.