Uutiset

Me Suomessa: Muslimiperheen arkea

Jokainen päivä on erilainen ja arki koostuu tavallisista asioista. Niin myös Pia Jardin suomalaisessa muslimiperheessä.
(Kuva: Belal Khan / cc 2.0)

Tämä kolumni on julkaistu alun perin Ydin-lehden numerossa 4/12. Tilaa lehti täältä.

Normaali arkiaamu. Herätys kello 6.30, aamutoimet kotona ja sitten matkaan: yksi lapsi päiväkotiin ja kaksi lasta kouluun. Ensin on toisen lapsen arviointikeskustelu ja sieltä töihin. Mies jää vielä kotiin, mutta on menossa tapaamiseen kello 12.00, jossa pohditaan musliminuorten tulevaisuutta.

Normaalin työpäivän jälkeen haetaan lapset päiväkodista ja koulusta, seuraavana etappina tyttöjen ja äidin taekwondotreenit ja sen jälkeen pojan treenit. Kello onkin jo melkein puoli yhdeksän ennen kuin pääsemme kotiin. Teen nopeasti lapsille jotain syötävää, sitten saunaan ja nukkumaan.

Jokainen päivä on erilainen, mutta yleensä perheemme arki koostuu työstä, harrastuksista sekä yhdistyksissä tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Joskus huomaan, että minun odotetaan olevan aivan muuta kuin mitä olen. Yksinkertaiset asiat, kuten työssäkäynti, ei kaikkien ajatuksissa kuulu musliminaisille. Joskus myös tuntuu, että monet ajattelevat aivojen puuttuvan huivin alta. Yleensä asioita ei sanota suoraan, mutta sanojen merkitys kertoo kaiken.

* * *

Miksi näin ajatellaan? Monien mielissä uskovainen musliminainen on kotona hellan ja nyrkin välissä ilman päätäntävaltaa omasta elämästään. Miten sitten yhteiskunta suhtautuu muslimeihin? Yleensä hyvin, kunhan uskonnollisuus ei näy henkilön elämässä. Uskonnollisuus koetaan jotenkin hyökkäävänä yhteiskuntaa tai jopa yksittäistä henkilöä kohtaan. Varsinkin, kun uskonto on ”väärä”.

Henkilökohtaisesti olen kokenut joskus jopa ahdistavana, kun joudun selittelemään omaa olomuotoani tai tekemisiäni, etenkin poliittisissa tai järjestöpiireissä. Useimmin kysytty kysymys koskee huiviani: miksi pidän sitä? Kun vastaan, että se kuuluu uskontooni, alkaa uusi kyselytulva. Vastaus ei ole riittävä.

Usein minulle selitetään, kuinka joku toinen, joka on myös muslimi, ei käytä huivia. Miksi sinun pitää sitä käyttää? Eikö se toinen nainen ole muslimi? Ja eikö olisi parempi, kun kerran Suomessa ollaan, ettet sinäkään käyttäisi huivia, varmaan olisi helpompaa. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Suomessa uskonto on yleisesti yksityisasia. Tuskin monelta kristityltä kysytään ristin käyttämisestä tai rukoilemisesta, koska ei haluta tunkeutua toisen yksityisalueelle. Mutta muslimeilta näitä kysymyksiä voi kyllä kysyä vapaastikin.

En tiedä, mutta osittain tämä johtuu ehkä siitä, että muslimit ovat tuoneet uskonnon julkiseksi asiaksi näkymällä arjessa uskovaisina. Entä sitten poliittisena vaikuttajana toimiminen huivipäisenä musliminaisena? Siinä koen ehkä suurimman haasteen. Tänä päivänä politiikkaan halutaan mukaan nuoria ja maahanmuuttajia, hinnalla millä hyvänsä. Aina ei ole tärkeää, edustaako henkilön poliittinen kanta juuri sitä puoluetta, missä toimii. Tärkeämpää ovat maahanmuuttajuus ja nuoruus.

* * *

Itse en ole maahanmuuttaja, vaan kantasuomalainen musliminainen. Jotenkin tuntuu, että en oikein löydä minulle sopivaa kategoriaa politiikan kiintiöistä. Olen kyllä nainen, mutta en sopivanlainen, on mulla huivi päässä, muttei aivot jäässä. Valitettavasti moni ajattelee minua edelleen naisena, joka on alistunut miehen tahtoon. En mitenkään voi olla sopiva naisasianaiseksi.

Uskonnollinen taustani saa taas monet ajattelemaan, että en mitenkään voi ajaa normaaleja asioita, vaan pyrin tuomaan sharian, islamilaisen lain Suomeen. Entä muslimimiehet: oletetut vaimon alistajat, hakkaajat ja terroristit? Yritä siinä kotoutua, kun sitä ei edes odoteta. Paitsi, jos maallistut, piilotat uskosi ja elät suomalaisen miehen elämää − mitä vähemmän uskovainen, sen parempi muslimi.

Suurimmalle osalle muslimeita tärkeintä on mahdollisuus oman uskonnon harjoittamiseen siinä muodossa, kun he itse kokevat tärkeäksi. Tärkeintä etenkin nuorille ja lapsille on tuntea kuuluvansa tähän yhteiskuntaan täysipainoisina jäseninä ja oman uskonnollisen identiteettinsä säilyttäen.

Tässä on haastetta kaikille muslimiperheille kasvattaa hyvän itsetunnon omaavia lapsia, jotka myös pystyvät toimimaan yhteiskunnassa rakentavasti ja tuottavasti.

Siihen tarvitaan myös kantaväestön ennakkoluulottomuutta ja erilaisten tapojen ja uskontojen hyväksymistä tasaveroisina. Perheenä toivomme, että Suomessa pystytään todelliseen ja positiiviseen vuoropuheluun erilaisten ihmisten kesken.

Maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka uskontokulttuuripolitiikka Suomi Ydin-lehti

Lue myös

Petteri Orpo, Juha Sipilä, Sampo Terho hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa
Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok), pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja Eurooppa-ministeri Sampo Terho (sin) hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa.
(Kuva:
Laura Kotila
/
Valtioneuvoston kanslia
/
CC BY-NC-ND 2.0
)

Amnesty: Budjettiesitys sivuuttaa ihmisoikeudet

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kritisoi kovin sanoin hallituksen budjettiesitystä, jossa ehdotetaan kiristyksiä ulkomaalaislainsäädäntöön.
(Lauri Rantala / CC BY 2.0)

Näkökulma: Kuka saa arvostella ja osallistua keskusteluun?

Rapartisti Mustan barbaarin poliisikritiikistä syntynyt keskustelu on hyvä asia, koska se on tuonut esille epätasa-arvoisen etnisen profiloinnin, kirjoittaa Osama al-Aloulou.
(Kuva: Christine und Hagen Graf / CC BY 2.0)

Pääuutiset

Punaisen Ristin sairaala ja työntekijöitä Cox's Bazarissa Bangladeshissa
Suomen ja Norjan Punainen Risti pyörittävät telttasairaalaa Cox's Bazarissa Bangladeshissa. Potilaspaikkoja on 60.(Kuva: Emilia Kangasluoma / Suomen Punainen Risti)

Avun tarve kasvaa päivä päivältä Bangladeshin pakolaisleireillä – ”niin potilaat kuin omaisetkin ovat finaalissa”, kertoo suomalainen sairaanhoitaja

Marja Lantta työskentelee muun muassa keisarileikkauksia hoitavassa SPR:n sairaalassa Bangladeshissa, jonne on paennut tuhansia Myanmarin rohingyoja. ”Kuolleisuustilastot tuntuvat masentavilta, mutta hetkittäin näemme terveitäkin vauvoja, ja silloin koko sairaala iloitsee”, Lantta kertoo.
Rohingya-pakolaisia leirillä Bangladeshissa
Bangladeshiin on paennut satoja tuhansia rohingyoja. Kuva Kutupalongin leiriltä läheltä Cox's Bazarin kaupunkia.(Kuva: Russell Watkins / DFID - UK Department for International Development / CC BY 2.0)

Rohingyojen paluu Myanmariin viivästyy

Rohingya-pakolaisten palauttamisen Myanmariin piti alkaa tänään, mutta Bangladesh on lykännyt prosessia. Rohingyojen ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan monen asian pitää vielä muuttua, ennen kuin he voivat palata.
Naisia ja lapsia terveysklinikan odotushuoneessa
Taloustieteilijät suhtautuvat kriittisesti yksityisen sektorin rooliin terveyspalveluiden tuottajana. Kuvassa Foune Kouyate lapsensa Kadidia Goulibalyn kanssa rokotejonossa terveysklinikalla Malin Bamakossa.(Kuva: Dominic Chavez / World Bank / CC BY-NC-ND 2.0)

Yksityinen raha hämmentää maailman sotesoppaa

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveydenhuollossa ei kestä kriittistä tarkastelua. Malli vaarantaa YK:n kehitystavoitteiden keskeiset periaatteet, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury.
Rakennustyöläinen työmaalla Liberiassa
Kunnon työtä on yhä vaikea löytää, sanoo ILO. Kuvassa rakennustyöläinen ebolahoitoyksikön työmaalla Liberian Monroviassa vuonna 2014.(Kuva: Morgana Wingard / UNDP)

Raportti: Yli 300 miljoonaa työntekijää elää äärimmäisessä köyhyydessä

Työ ei aina tuo toimeentuloa, osoittaa Kansainvälisen työjärjestön tuore raportti.