Marokon soulali-naiset taistelivat itselleen oikeuden maahan

Mennana Shiseh kävelee tutuilla maillaan, jotka ulkopuolisen silmin näyttävät lähinnä autiolta hiekkaerämaalta. Marokon Soulalya-heimolle nämä yhteisomistuksessa olleet maat ovat tuoneet kuitenkin elannon vuosisatojen ajan.

"Isämme syntyivät ja kasvoivat täällä. Perimme tämän maan esi-isiltämme", Mennana selittää.

Eletyn elämän uurteet näkyvät naisen kasvoilta. Hän toteaa haikeana, että nuoret ovat lähteneet muualle toimeentuloa etsimään. "Ne, jotka viljelivät tätä maata, ovat kuolleet. Uutta sukupolvea maanviljely ei kiinnosta."

Soulaleille perinteisesti kuuluvia maita alettiin joitakin vuosia sitten siirtää paikallisen rakennusviraston käyttöön. Kun maansiirrot alkoivat, miehille annettiin korvaukseksi uusia maatilkkuja ja rahaa. Mennanan kaltaiset naiset jäivät tyhjän päälle. Hänen aviomiehensä oli kuollut, eikä Mennanilla ollut enää varaa maksaa edes lastensa koulumaksuja.

Mennan ja muut vastaavassa tilanteessa olevat naiset lähtivät kysymään korvauksia menetetystä maasta. Vastaus oli tyly: naisten vaatimukset torpattiin vetoamalla yli 90 vuotta vanhaan "lakiin", jonka mukaan naisten pitäisi luopua oikeuksistaan, jos he eivät ole naimisissa soulali-miehen kanssa.

"Meille kerrottiin, että meitä koskee Ranskan vallan aikainen tapa, jonka mukaan maata ei anneta naisille", Mennana sanoo.

Tarina olisi voinut päättyä tähän, mutta vastoin ennakko-odotuksia naiset eivät tyytyneetkään asemaansa. YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin ja sen paikallisen kumppanin, Marokon demokraattisen naisyhdistyksen tukemina he aloittivat vuosia kestäneen kamppailun saadakseen äänensä kuuluviin.

Mennana sai koottua yhteen 800 naista, jotka alkoivat järjestää lehdistötilaisuuksia ja lobata virkamiehiä. He järjestivät istumalakkoja parlamenttitalon edessä, kunnes saivat tiedotusvälineet ja julkisen mielipiteen kiinnostumaan oikeuksiensa loukkaamisesta.

Lopulta viranomaisten oli myönnyttävä naisten aktiivisuuden edessä. Marokon oikeusministeriö ohjeisti Kenitran maakuntaa korvaamaan maa-alueiden siirrot tasapuolisesti niin naisille kuin miehille.

Soulali-naiset olivat onnistuneet kamppailussaan, mutta he päättivät jatkaa, koska tiesivät, että vastaavia maakiistoja on muuallakin Marokossa. Uudistusten ei pitäisi koskea vain heitä itseään, vaan myös muita yli neljää tuhatta alkuperäiskansojen yhteisöä 48 maakunnassa.

Naiset alkoivat levittää tietoa naisten maaoikeuksien loukkauksista eri alueilla. Toukokuussa 2011 järjestettiin suuri protestimarssi, joka vaati sukupuolten tasa-arvon ulottamista kansalaisoikeuksiin ja taloudellisiin oikeuksiin ja tasa-arvon kirjaamista niin perustuslakiin kuin yhteismaan käyttöä koskevaan uuteen lakiin.

Naisten periksi antamaton toiminta on elävä esimerkki siitä, että tavoitteet voidaan saavuttaa. UN Womenin pääjohtaja Michelle Bachelet kävi maaliskuussa 2012 henkilökohtaisesti tutustumassa hankkeen saavutuksiin. Soulalya-heimon naiset ovat nyt saaneet taloudellisen korvauksen menettämistään maista ja heillä on ensimmäistä kertaa oikeus saada tasavertaisina miesten kanssa tuloja yhteisomistuksessa olevien metsien puutavaran myynnistä. Marokon sisäministeriö on velvoittanut paikallisviranomaisia soveltamaan tasa-arvoa maa-alueista maksettavissa korvauksissa koko maassa.

Mennana Shisehin elämä on edelleen vaatimatonta, mutta hän voi olla tyytyväinen saavutuksiinsa. "Kiitos tämän tuen ja naisaktivisten ponnistusten, olemme lopulta voittaneet meille kuuluvat oikeudet."

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin UN Womenin sivuilla.