Uutiset Maatalous ja kehitysmaat

Maa on kiistakapula Etelä-Afrikassa yli 20 vuotta apartheidin jälkeenkin

Valkoihoiset omistavat yhä enemmistön maasta poliittisista uudistuksista huolimatta. Musa Zakwen johtama järjestö sovittelee maanomistajien ja maattomien mustien välejä.
(Kuva: jbdodane / Flickr.com / CC BY-NC 2.0)

Kun apartheidin aika päättyi Etelä-Afrikassa vuonna 1994, toiveet olivat korkealla. Lähes 90 prosenttia maasta oli valkoihoisen eliitin omistuksessa, ja monien maattomien ja kodeistaan ajettujen mustien haaveissa siinteli uusi maanjako.

Vallan vaihtumisesta huolimatta nyt, yli 20 vuotta apartheidin päättymisen jälkeen, tilanne on lähes sama kuin ennenkin. Vain 8–9 prosenttia maasta on saatu siirrettyä mustille.

"On häpeä, että tilanne on tällainen. Kyse on ihmisten arvokkuudesta, jonka toteutumista ikään kuin lykätään ikuisesti", kritisoi Musa Zakwe, KwaZulu-Natalin provinssin kristillisen neuvoston (KZNCC) varatoiminnanjohtaja.

Hallitus perusti apartheidin loputtua ohjelman, jonka nojalla tiloiltaan häädetyt mustat saattoivat hakea maitaan takaisin, lupasi uudistaa maanhallintajärjestelmän sekä jakaa maata maattomille. Tarkoituksena oli, että kymmenessä vuodessa 30 prosenttia maasta olisi siirretty mustille.

Korvausjärjestelmässä kuitenkin seisoo edelleen tuhansia ratkaisemattomia tapauksia. Uudelleenjakoa on hidastanut myös yksinkertaisesti se, ettei valkoisten ole ollut pakko myydä maataan.

"Jopa mustille siirretyn maan suhteen on ollut paljon haasteita, esimerkiksi se, etteivät uudet viljelijät ole saaneet riittävästi tukea", Zakwekertoo.

Eroon orjamentaliteetista

Zakwen johtama, Suomen Lähetysseuran tukema KZNCC ratkoo ristiriitoja, joita epätasaisen maan jakautumisen seurauksena on syntynyt valkoisten maanomistajien ja maattomien mustien välille.

Siinä riittää tekemistä. Apartheidin jäljiltä monet alun perin omilta mailtaan häädetyt mustat elävät valkoisten maanomistajien mailla ja tekevät näille huonosti palkattua työtä. Maanomistajat pystyvät kontrolloimaan heidän elämäänsä, ja paikoin jännitteet ovat kärjistyneet jopa väkivallaksi puolin ja toisin.

"Usein maanomistajat säätelevät tiloilla asuvien elämää. He voivat rajoittaa esimerkiksi vedensaantia tai asettaa rajoituksia sen suhteen, mitä reittejä lapset saavat mennä kouluun. On myös rajoituksia siinä, kuinka paljon ihmisillä voi olla karjaa", Suomessa lokakuussa vieraillut Zakwe kertoo.

Laki kieltää häädöt, mutta maanomistajat ovat Zakwen mukaan löytäneet kiertotien, niin sanotut "rakentavat" häädöt.

"Se tarkoittaa, että ihmisten elämästä tehdään kurjaa niin, että nämä lähtevät ikään kuin vapaaehtoisesti. He saattavat sulkea vesihanan tai kieltävät polttopuiden poimimisen."

KZNCC:n metodi välien liennyttämisessä on yksinkertainen: osapuolet kutsutaan samaan pöytään neuvottelemaan. Järjestö järjestää myös vuotuisen konferenssin aiheesta ja julkaisee menestystarinoita.

Saman pöydän ääreen istuminen ei kuitenkaan ole liennytyksen alku vaan pikemminkin päätepiste.

"Ihmisten on päästävä eroon orjamentaliteetista."

"Sitä edeltävät yksilölliset tapaamiset, jotta pelkoja saataisiin hälvennettyä. Osapuolten välillä on pitkään ollut pattitilanne, joka muistuttaa orjan ja omistajan suhdetta. Ihmisten on päästävä eroon orjamentaliteetista", Zakwe kertoo.

Sitä varten mustille annetaan erityistä tukea, jotta nämä pystyisivät neuvottelemaan tasa-arvoisina kumppaneina valkoisten kanssa. Kaikkia maanomistajia se ei miellytä, mutta siitä huolimatta ohjelmassa on Zakwen  mukaan tapahtunut pieniä onnistumisia.

Millaista vapautta?

Etelä-Afrikka elää parhaillaan epävakaita aikoja ilman maanomistuskiistojakin. Viime vuosina maassa on ollut rajuja opiskelijaprotesteja sekä myös väkivaltaisuuksia siirtolaisia kohtaan. Maata piinaa historiallinen kuivuus ja työttömyystilanne on vaikea.

Zakwen mukaan voikin sanoa, että maa näyttää tulleen jonkinlaiseen käännekohtaan.

"Ihmiset ovat olleet kärsivällisiä kaikki nämä vuodet, mutta kun näkee, ettei oma hallitus ota vastuuta, se turhauttaa ihmisiä. Olemme juuri nyt tilanteessa, jossa kysymme itseltämme, millaisen vapauden oikeastaan saimme", hän toteaa.

Maatalous ja kehitysmaat ihmisoikeudetköyhyysmaanomistus Etelä-Afrikka Suomen Lähetysseura

Lue myös

Kanaa rokotetaan Malawissa
Lydia Katengeza (oik.) antaa Newcastlen taudilta suojaavaa rokotetta malawilaisen viljelijäperheen kanalle Lumbwen kylässä.
(Kuva:
Charles Mkoka
/
IPS
)

Rokottaja pelastaa kanoja Malawissa

Kanat ovat malawilaisten tärkeimpiä kotieläimiä, mutta kehitystä haittaa Newcastlen tauti, joka voi hävittää 90 prosenttia siipikarjasta. Tautia torjutaan nyt rokotteella.
Meksikolainen luomuviljelijä Victor Rodríquez torilla
Victor Rodríquez kuuluu San Miguel Topilejon luomuviljelijöiden Del Campo Ololigue -järjestöön. Hän myy tuotteitaan Tlalpan vaihtoehtotorilla.
(Kuva:
Emilio Godoy
/
IPS
)

Pienviljelijät ja kuluttajat kohtaavat Meksikossa

Ruuan suoramyynnillä on saatu hyviä tuloksia Meksikossa. Victor Rodríguez on tyytyväinen valintaan ryhtyä luomuviljelijäksi ja luoda suoria toimitusväyliä sen sijaan, että myisi satonsa välittäjille pilkkahintaan.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.
(Kuva:
Busani Bafana
/
IPS
)

Yöperhosen toukka uhkaa satoja eteläisessä Afrikassa

Saharan etelänpuoleisen Afrikan maat ovat sopineet yhteistyöstä taistelussa armeijamadoksi kutsuttua yöperhosen toukkaa vastaan. Pyrkimys on ehkäistä ennalta toukkien tuhot.

Pääuutiset

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson
Frank Johanssonin mielestä järjestöjen pitäisi tehdä enemmän vaikuttamistyötä ja vähemmän kehitysyhteistyötä.(Kuva: Teija Laakso)

Valtasiko bisneslogiikka maailmanparannuksen? – Uusi kirja perkaa järjestöjen kasvun syitä ja seurauksia

Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mielestä auttamisjärjestöjen maailmanparannuskutsumus on muuttunut jatkuvan kasvun tavoitteluksi. Vaikka avulla tehdään paljon hyvää, sillä ei hänen mukaansa puututa riittävästi eriarvoistaviin rakenteisiin.
Myanmarin rohingya-pakolaisia
Bangladeshiin pakenevat rohingyat ovat pääosin lapsia ja naisia, jotka ovat kokeneet tai nähneet raakaa väkivaltaa.(Kuva: Parvez Ahmad Faysal / IPS)

Valtaosa Bangladeshiin saapuvista rohingya-naisista kokenut seksuaalista väkivaltaa

Myanmarilainen Yasmin oli viimeisillään raskaana, kun sotilaat tunkeutuivat hänen kyläänsä ja raiskasivat hänet. Samoin on käynyt monelle muulle. Hallituksen arvellaan haluavan viestittää julmuuksilla, ettei yksikään rohingya saa jäädä Rakhinen osavaltioon.
Kuva EU-parlamentin istuntosalissa
Aseteollisuus jyräsi Euroopan parlamentin, kun puolustusrahastosta päätettiin, sanovat järjestöt.(Kuva: © European Union 2017 - European Parliament / CC BY-NC-ND 2.0)

Aseteollisuus lobbaa EU:ssa – järjestöt huolissaan

Aseteollisuuden lobbareilla oli suuri valta, kun EU:n uudesta puolustusrahastosta päätettiin, sanotaan tuoreessa raportissa.
Euroopan komission rakennus
EU-maat ovat luvanneet antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun, mutta nykymenolla siihen menee vielä vuosikymmeniä, sanovat järjestöt.(Kuva: Richard / Flickr.com / CC BY-NC 2.0)

Raportti: Suomi ja EU hyötyvät kehitysavusta eniten itse

Suomen kehitysyhteistyössä on tapahtunut suurin muutos sitten lamavuosien, sanovat järjestöt. Mikäli omat pakolaiskulut lasketaan kehitysavuksi, Suomi oli viime vuonna oman apunsa tärkein vastaanottaja, todetaan järjestöjen raportissa.