Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Lukutaidon leviäminen on keskeneräinen menestystarina – ”oman nimikirjoituksen osaaminen on iso asia”

Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut perustaito enemmistölle maailman väestöstä muutamassa vuosikymmenessä, mutta historiaa lukutaidottomuus ei vielä ole. Sen tietää esimerkiksi sudanilaistaustainen Hassan Babiker, joka suoritti koulunsa loppuun vasta aikuisena.
Opettaja seuraa kahden naisen lukemaan opettelua Sierra Leonessa
Lukupiiriläiset opettelevat nimensä kirjoittamista Bon kaupungissa Sierra Leonessa, jossa Suomen Pakolaisapu on tehnyt lukutaitotyötä. Opettaja Margaret seuraa taka-alalla. (Kuva: Ben Malinen / Suomen Pakolaisapu )

”Lukutaidottomuus vaikuttaa kaikkeen. En saanut työtodistuksia, eikä minulle maksettu edes minimipalkkaa”, muistelee espoolainen Hassan Babiker, 56.

Sudanissa syntyneen Babikerin koulunkäynti loppui aikoinaan lyhyeen: seitsenlapsisen perheen poika siirtyi työelämään 11-vuotiaana, eikä kunnollista lukutaitoa ehtinyt kehittyä.

Työpaikalla opitussa puusepän ammatissa riitti töitä kouluttamattomallekin, kunnes sisällissota pakotti Babikerin pitkälle pakolaismatkalle 1990-luvun alussa. Hän päätyi Libanoniin, jossa lukutaidoton siirtotyöläinen tienasi huonosti.

Lopulta hän pääsi Suomeen pakolaiskiintiössä vuonna 2005. Se mahdollisti myös lukemaan oppimisen: Babiker kävi suomalaisen peruskoulun vuodessa ja jatkoi sitten puusepän ammattikoulutukseen.

”Ihminen oppii, jos vain haluaa. Pakottamalla se ei onnistu”, Babiker toteaa.

Babikerin tarina ei enää nykyisin ole niin yleinen kuin vaikkapa vielä 1950-luvun alussa, jolloin alle puolet maailman väestöstä osasi lukea ja kirjoittaa.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon: YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon uusimpien tilastojen mukaan nykyisin 86 prosenttia ihmisistä osaa lukea. Nuorista, eli 15–24-vuotiaista, luku- ja kirjoitustaitoisia on vielä enemmän. Tilastoihin lasketaan yli 15-vuotiaat, ja heidän pitää yleensä osata vähintään lukea ja kirjoittaa yksinkertainen lause.

”Merkittävin tekijä etenkin viime vuosina on ollut se, että lasten kouluunpääsy on kasvanut niin paljon. Se, että kehitysmaissakin yli 90 prosenttia lapsista ainakin aloittaa koulun, ei ole kovin vielä kovin vanha asia”, muistuttaa ulkoministeriön opetusalan neuvonantaja Satu Pehu-Voima.

Vielä lukutaidottomuus ei olekaan historiaa. Maailmassa on yli 750 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, ja esimerkiksi Babikerin kotimaassa Sudanissa lukutaitoisia on vasta runsas puolet.

”Se, ettei ole käynyt koulua, on Sudanissa normaali juttu. Suomessa jokaisella on oikeus perusasioihin, siellä ei”, hän sanoo.

Kynä ei pysy keski-ikäisellä kädessä

Maailmassa on toistakymmentä maata, joissa yli puolet väestöstä on vieläkin lukutaidottomia. Yksi niistä on Länsi-Afrikassa sijaitseva Sierra Leone, joka pyrkii yhä jaloilleen vuonna 2003 päättyneen sisällissodan jäljiltä.

”Sisällissodan vuoksi melkein yksi kokonainen sukupolvi jäi ilman koulutusta. Kuilun kurominen umpeen on haastavaa. Jos vanhemmat eivät itsekään ole saaneet koulutusta, he eivät välttämättä näe, mitä hyötyä lastenkaan koulunkäynnistä on”, selittää Ben Malinen, Suomen Pakolaisavun vt. kotimaan ohjelmajohtaja.

Koulussakaan ei aina opi lukemaan, sillä opetusryhmät ovat suuria ja opetusmetodit perustuvat toistoon, mikä ei ole kovin tehokasta. Tyttöjen lukemaan opettelu jää kesken usein raskauden takia, sillä teiniäideillä ei ole asiaa kouluun.

Pakolaisapu järjesti Sierra Leonessa luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opetusta 14 vuoden ajan aina viime vuoteen asti. Jotta lukemaan oppimisesta olisi käytännön hyötyä, nuorille annettiin lisäksi myös ammattikoulutusta, aikuisille taas esimerkiksi ravitsemustietoutta ja konfliktinratkaisutaitoja.

Kirjaimia opeteltiin aluksi puutikkujen ja hedelmänkuorten avulla. Pelkästään kynän pitäminen kädessä oli monille 50–60-vuotiaille uutta, Malinen kertoo.

”Parin kolmen vuoden jälkeen ihmiset osasivat tuskin hädin tuskin kirjoittaa oman nimensä. He kuitenkin kokivat pelkän nimikirjoituksenkin osaamisen isoksi asiaksi.”

Lukutaidon ansiosta ihmiset ovat myös oppineet käyttämään kännykkää, avaamaan pankkitilin tai aloittamaan pienen yrityksen. Malisen mukaan osalle lukutaito on avannut uramahdollisuuksia jopa valtiolla.

Lukutaitopiireihin ehti osallistua yhteensä tuhansia ihmisiä, joita vapaaehtoiset paikalliset ohjaajat ovat opastaneet vielä vuosia virallisen kehitysyhteistyön päätyttyäkin. Ryhmiä hyödynnettiin myös vuoden 2014 ebolaepidemian aikana, kun tietoa taudista piti saada nopeasti eteenpäin.

Digiaika lisää lukutaidon tarvetta

Lukutaitoisten aikuisten osuus on Sierra Leonessa 2000-luvulla kasvanut, kuten kuin muissakin maailman köyhimmissä maissa. Unesco on kuitenkin viime aikoina ollut huolissaan lukutaidon hitaasta leviämisestä. Samaan aikaan avunantajamaat, myös Suomi, ovat supistaneet koulutukseen myöntämäänsä tukea.

Ulkoministeriön Pehu-Voiman mukaan lukutaidon leviämisen hidastuminen johtuu osin siitä, että resurssit on suunnattu lasten peruskoulutuksen tukemiseen. Lukutaidottomat nuoret ja aikuiset taas ovat jääneet taka-alalle. Myöskään opetuksen laatuun ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, mikä tarkoittaa, että monilla opettajilla ei ole välttämättä taitoja opettaa lapsia lukemaan.

”Edes se, ilmestyykö opettaja kouluun, ei ole aina itsestäänselvyys”, Pehu-Voima sanoo.

Lukutaidolle on kuitenkin yhä suurempi kysyntä, osin netin ja älypuhelinten leviämisen ansiosta. Pehu-Voima kertoo esimerkin.

”Eräässä hankkeessa Nepalissa ikääntyneet naiset halusivat oppia lukemaan, jotta he voisivat lähettää Persianlahdella siirtotyöläisinä oleville lapsilleen tekstiviestejä.”

Lukutaidon tärkeyttä  painottaa myös Suomessa lukemaan oppinut Hassan Babiker.

”Lukemaan oppiminen muutti kaiken hyvään suuntaan. Ilman sitä ei pärjää. Suomessa esimerkiksi nettiä tarvitsee koko ajan vaikkapa pankkiasioiden hoitoon”, hän muistuttaa.

Kehityksen edistysaskeleita kehitysyhteistyökoulutuspolitiikka Sierra LeoneSudan Suomen Pakolaisapu

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Lue myös

Viljelykontti keskellä peltoa.
Pieni viljelykontti sisältää uusinta viljelyteknologiaa ja täsmäkastelujärjestelmän, jonka avulla pienempikin vesimäärä tuottaa enemmän satoa.
(Kuva:
Alex Sloan
/
WFP
)

Älykkäästä viljelykontista rokotelennokkeihin – innovaatiot mullistavat kehitysmaita

Teknologisia innovaatioita ei synny vain teollisuusmaissa, vaan niillä on vakiintunut paikkansa myös kehittyvissä maissa. Tutustuimme muun muassa viljelykonttiin ja aurinkovoimalla toimivaan mediareppuun.
Sukuelinten silpomisen kokenut tyttö Etiopiassa.
125 miljoonaa naista on kokenut sukuelinten silpomisen, mutta viime vuosina toimenpiteen vastustus on kasvanut.
(Kuva:
UNICEF Ethiopia
/
CC BY-NC-ND 2.0
)

Naisten sukuelinten silpominen on yhä tabu, mutta Somalimaassa siitä puhuvat myös nuoret miehet

Miesten uskotaan usein olevan niitä, jotka vaativat naisten sukuelinten silpomista. Somalimaassa nuoret opiskelijamiehet kuitenkin toivovat silpomatonta vaimoa ja haluavat säästää tyttärensäkin. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys muutoksessa, uskoo tutkija Maria Väkiparta.
High school students, Malawi
Kalilomben lukion tyttöjä koulutetaan seksuaaliterveyden vertaiskouluttajiksi Väestöliiton tukemassa kehitysyhteistyöhankkeessa Malawissa.
(Kuva:
Laura Lipsanen
/
Väestöliitto
)

Ylikulutus on ylikansoitusta suurempi ongelma

Väestön vähentämistä tarjotaan usein ratkaisuksi luonnonvarojen hupenemiseen ja päästöjen kasvuun. Asiantuntijoiden mielestä todelliset ongelmat ovat muualla kuin väestönkasvussa.

Pääuutiset

Kasa porkkanoita
Uudessa hävikkiruokakaupassa aiotaan myydä ainakin vihanneksia.(Kuva: liz west / CC BY 2.0)

Uuden hävikkiruokakaupan joukkorahoitus lähtenyt hyvin käyntiin – kauppa pystyyn ehkä vielä tänä vuonna

Kehitysyhteistyön hyväksi hävikkiruokaa myyvälle kaupalle etsitään parhaillaan liiketiloja. Hävikkiruokaa hyödynnetään nykyisin monissa projekteissa, mutta projektipäällikkö Else Hukkanen uskoo, että kilpailua siitä ei vielä tule.
Mies kahlaa vedessä, joka ylettyy jo hartioille asti Bangladeshissa.
Monsuunikauden tulvat ovat jokavuotinen ilmiö Etelä-Aasiassa, mutta ilmastonmuutoksen myötä, ne ovat yhä rajumpia.(Kuva: Shahriar Islam / AusAid / CC BY 2.0)

Tulvat kurittavat Intiaa, Nepalia ja Bangladeshia

Lähes 250 ihmistä on menettänyt henkensä monsuunikauden tulvien vuoksi. Suomen Lähetysseura lähettää hätä-apua tulvista kärsineille alueille Nepalissa.
Lapsi saa poliorokotteen Afrikan sarvessa
Edellinen polioepidemia koettiin Afrikan Sarvessa kolme vuotta sitten. 90 prosenttia sairastuneista oli Somaliasta.(Kuva: Sewunet / UNICEF Ethiopia / CC BY-NC-ND 2.0)

Somalia voittamassa polion

Poliota ei ole esiintynyt maassa nyt kolmeen vuoteen. Työnsarkaa kuitenkin riittää, jotta tautiepidemiat pysyvät loitolla myös jatkossa. Lisäksi Somaliassa taistellaan nyt tuhkarokko- ja koleraepidemioiden kanssa.
Dongria Kondh -heimoon kuuluvat naiset kantavat saviruukkuja pään päällä. Ruukkuihin on istutettu kukkia.
Odishan osavaltiossa asuvaan dongria kondh -heimoon kuuluvat naiset suorittavat perinteistä rituaalia. (Kuva: Manipadma Jena / IPS)

Intian heimot elävät ahtaalla

Intian alkuperäiskansat elävät pääosin köyhyydessä. Moni ei ymmärrä koulussa puhuttua kieltä, joten opintie jää lyhyeksi. Lisäksi monet heimot asuvat alueilla, joiden luonnonvaroista kiistellään.