Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Lukutaidon leviäminen on keskeneräinen menestystarina – ”oman nimikirjoituksen osaaminen on iso asia”

Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut perustaito enemmistölle maailman väestöstä muutamassa vuosikymmenessä, mutta historiaa lukutaidottomuus ei vielä ole. Sen tietää esimerkiksi sudanilaistaustainen Hassan Babiker, joka suoritti koulunsa loppuun vasta aikuisena.
Opettaja seuraa kahden naisen lukemaan opettelua Sierra Leonessa
Lukupiiriläiset opettelevat nimensä kirjoittamista Bon kaupungissa Sierra Leonessa, jossa Suomen Pakolaisapu on tehnyt lukutaitotyötä. Opettaja Margaret seuraa taka-alalla. (Kuva: Ben Malinen / Suomen Pakolaisapu )

”Lukutaidottomuus vaikuttaa kaikkeen. En saanut työtodistuksia, eikä minulle maksettu edes minimipalkkaa”, muistelee espoolainen Hassan Babiker, 56.

Sudanissa syntyneen Babikerin koulunkäynti loppui aikoinaan lyhyeen: seitsenlapsisen perheen poika siirtyi työelämään 11-vuotiaana, eikä kunnollista lukutaitoa ehtinyt kehittyä.

Työpaikalla opitussa puusepän ammatissa riitti töitä kouluttamattomallekin, kunnes sisällissota pakotti Babikerin pitkälle pakolaismatkalle 1990-luvun alussa. Hän päätyi Libanoniin, jossa lukutaidoton siirtotyöläinen tienasi huonosti.

Lopulta hän pääsi Suomeen pakolaiskiintiössä vuonna 2005. Se mahdollisti myös lukemaan oppimisen: Babiker kävi suomalaisen peruskoulun vuodessa ja jatkoi sitten puusepän ammattikoulutukseen.

”Ihminen oppii, jos vain haluaa. Pakottamalla se ei onnistu”, Babiker toteaa.

Babikerin tarina ei enää nykyisin ole niin yleinen kuin vaikkapa vielä 1950-luvun alussa, jolloin alle puolet maailman väestöstä osasi lukea ja kirjoittaa.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon: YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon uusimpien tilastojen mukaan nykyisin 86 prosenttia ihmisistä osaa lukea. Nuorista, eli 15–24-vuotiaista, luku- ja kirjoitustaitoisia on vielä enemmän. Tilastoihin lasketaan yli 15-vuotiaat, ja heidän pitää yleensä osata vähintään lukea ja kirjoittaa yksinkertainen lause.

”Merkittävin tekijä etenkin viime vuosina on ollut se, että lasten kouluunpääsy on kasvanut niin paljon. Se, että kehitysmaissakin yli 90 prosenttia lapsista ainakin aloittaa koulun, ei ole kovin vielä kovin vanha asia”, muistuttaa ulkoministeriön opetusalan neuvonantaja Satu Pehu-Voima.

Vielä lukutaidottomuus ei olekaan historiaa. Maailmassa on yli 750 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, ja esimerkiksi Babikerin kotimaassa Sudanissa lukutaitoisia on vasta runsas puolet.

”Se, ettei ole käynyt koulua, on Sudanissa normaali juttu. Suomessa jokaisella on oikeus perusasioihin, siellä ei”, hän sanoo.

Kynä ei pysy keski-ikäisellä kädessä

Maailmassa on toistakymmentä maata, joissa yli puolet väestöstä on vieläkin lukutaidottomia. Yksi niistä on Länsi-Afrikassa sijaitseva Sierra Leone, joka pyrkii yhä jaloilleen vuonna 2003 päättyneen sisällissodan jäljiltä.

”Sisällissodan vuoksi melkein yksi kokonainen sukupolvi jäi ilman koulutusta. Kuilun kurominen umpeen on haastavaa. Jos vanhemmat eivät itsekään ole saaneet koulutusta, he eivät välttämättä näe, mitä hyötyä lastenkaan koulunkäynnistä on”, selittää Ben Malinen, Suomen Pakolaisavun vt. kotimaan ohjelmajohtaja.

Koulussakaan ei aina opi lukemaan, sillä opetusryhmät ovat suuria ja opetusmetodit perustuvat toistoon, mikä ei ole kovin tehokasta. Tyttöjen lukemaan opettelu jää kesken usein raskauden takia, sillä teiniäideillä ei ole asiaa kouluun.

Pakolaisapu järjesti Sierra Leonessa luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opetusta 14 vuoden ajan aina viime vuoteen asti. Jotta lukemaan oppimisesta olisi käytännön hyötyä, nuorille annettiin lisäksi myös ammattikoulutusta, aikuisille taas esimerkiksi ravitsemustietoutta ja konfliktinratkaisutaitoja.

Kirjaimia opeteltiin aluksi puutikkujen ja hedelmänkuorten avulla. Pelkästään kynän pitäminen kädessä oli monille 50–60-vuotiaille uutta, Malinen kertoo.

”Parin kolmen vuoden jälkeen ihmiset osasivat tuskin hädin tuskin kirjoittaa oman nimensä. He kuitenkin kokivat pelkän nimikirjoituksenkin osaamisen isoksi asiaksi.”

Lukutaidon ansiosta ihmiset ovat myös oppineet käyttämään kännykkää, avaamaan pankkitilin tai aloittamaan pienen yrityksen. Malisen mukaan osalle lukutaito on avannut uramahdollisuuksia jopa valtiolla.

Lukutaitopiireihin ehti osallistua yhteensä tuhansia ihmisiä, joita vapaaehtoiset paikalliset ohjaajat ovat opastaneet vielä vuosia virallisen kehitysyhteistyön päätyttyäkin. Ryhmiä hyödynnettiin myös vuoden 2014 ebolaepidemian aikana, kun tietoa taudista piti saada nopeasti eteenpäin.

Digiaika lisää lukutaidon tarvetta

Lukutaitoisten aikuisten osuus on Sierra Leonessa 2000-luvulla kasvanut, kuten kuin muissakin maailman köyhimmissä maissa. Unesco on kuitenkin viime aikoina ollut huolissaan lukutaidon hitaasta leviämisestä. Samaan aikaan avunantajamaat, myös Suomi, ovat supistaneet koulutukseen myöntämäänsä tukea.

Ulkoministeriön Pehu-Voiman mukaan lukutaidon leviämisen hidastuminen johtuu osin siitä, että resurssit on suunnattu lasten peruskoulutuksen tukemiseen. Lukutaidottomat nuoret ja aikuiset taas ovat jääneet taka-alalle. Myöskään opetuksen laatuun ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, mikä tarkoittaa, että monilla opettajilla ei ole välttämättä taitoja opettaa lapsia lukemaan.

”Edes se, ilmestyykö opettaja kouluun, ei ole aina itsestäänselvyys”, Pehu-Voima sanoo.

Lukutaidolle on kuitenkin yhä suurempi kysyntä, osin netin ja älypuhelinten leviämisen ansiosta. Pehu-Voima kertoo esimerkin.

”Eräässä hankkeessa Nepalissa ikääntyneet naiset halusivat oppia lukemaan, jotta he voisivat lähettää Persianlahdella siirtotyöläisinä oleville lapsilleen tekstiviestejä.”

Lukutaidon tärkeyttä  painottaa myös Suomessa lukemaan oppinut Hassan Babiker.

”Lukemaan oppiminen muutti kaiken hyvään suuntaan. Ilman sitä ei pärjää. Suomessa esimerkiksi nettiä tarvitsee koko ajan vaikkapa pankkiasioiden hoitoon”, hän muistuttaa.

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8.9. Lue lisää: http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/kansainvalinen-lukutaitopaiva

Kehityksen edistysaskeleita kehitysyhteistyökoulutuspolitiikka Sierra LeoneSudan Suomen Pakolaisapu

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Ulkoministeriö Tuettu kehitysyhteistyövaroin -logo

Lue myös

Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa vaatteiden kankaita väriä kankaiden värjäykseen.
Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa värimassaa, jolla vaatekankaat värjätään. Ohjaaja Ndèye Coumba Diop seuraa vierestä ja ohjeistaa.
(Kuva:
Tidiane Baldé
/
Naatangue art la
)

Kehitysmaiden nuoriso tarvitsee töitä – Senegalissa opiskellaan vaatesuunnittelijoiksi ja sirkustähdiksi

Nuoria on kehitysmaissa enemmän kuin koskaan. Haaste on, löytyykö heille myös töitä. Senegalissa nuoria työllistetään taide- ja kulttuurialalle, jota etenkään vanhemmat eivät yleensä osaa nähdä tulevaisuuden alana.
Naiset laittavat ruokaa Keniassa
Keniassa levitetään videoita, joilla kerrotaan muun muassa ravitsemuksen tärkeydestä. Tutkimustulosten mukaan äidit ovat innostuneet videoista.
(Kuva:
Marja Mutanen
)

Keniassa käydään videoilla nälkää vastaan – kuva tehoaa tekstiä paremmin

Köyhyys on suurin syy lasten aliravitsemukseen, mutta oma osansa on myös tietämättömyydellä. Nyt sitä kitketään näyttämällä Keniassa äideille videoita oikeanlaisesta ravinnosta. Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan kokeilun alustavat tulokset ovat hyviä.
Etiopialainen äiti pitää lastaan sylissä.
Nykyään kahden lapsen äiti Emawayish Alemu valistaa yhteisön tyttöjä välttämään raskauden liian nuorena.
(Kuva:
Yeshiwas Mekonnen
/
Plan Ethiopia
)

Etiopialainen Emawayish Alemu on yksi maailman teiniäideistä – nyt hän valistaa nuorempiaan

Noin seitsemän miljoonaa kehitysmaissa asuvaa tyttöä synnyttää vuosittain lapsen alaikäisenä. Etiopiassa heidän määränsä on vähentynyt viime vuosina nopeasti muun muassa valistustyön ansiosta.

Pääuutiset

Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa vaatteiden kankaita väriä kankaiden värjäykseen.
Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa värimassaa, jolla vaatekankaat värjätään. Ohjaaja Ndèye Coumba Diop seuraa vierestä ja ohjeistaa.(Kuva: Tidiane Baldé / Naatangue art la)

Kehitysmaiden nuoriso tarvitsee töitä – Senegalissa opiskellaan vaatesuunnittelijoiksi ja sirkustähdiksi

Nuoria on kehitysmaissa enemmän kuin koskaan. Haaste on, löytyykö heille myös töitä. Senegalissa nuoria työllistetään taide- ja kulttuurialalle, jota etenkään vanhemmat eivät yleensä osaa nähdä tulevaisuuden alana.
Taskulaskin
Veronkierron vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Helsingissä.(Kuva: bradhoc / CC BY 2.0)

Veroparatiisien vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Suomessa

Kansainväliset asiantuntijat pohtivat ensi viikolla Helsingissä, miten kitkeä verovälttelyä ja laitonta pääomapakoa.
Pilvenpiirtäjiä Chicagossa
Tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.(Kuva: Don Harder / CC BY-NC 2.0)

Kasvutalouden panttivangit

Päättäjät ja kansalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että bruttokansantuotteen kasvu tuo meille asioita, joita arvostamme: elintasoa, julkisia palveluita, turvallisuutta. Mutta tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.
Myanmarin rohingya-pakolaisia
Bangladeshiin pakenevat rohingyat ovat pääosin lapsia ja naisia, jotka ovat kokeneet tai nähneet raakaa väkivaltaa.(Kuva: Parvez Ahmad Faysal / IPS)

Valtaosa Bangladeshiin saapuvista rohingya-naisista kokenut seksuaalista väkivaltaa

Myanmarilainen Yasmin oli viimeisillään raskaana, kun sotilaat tunkeutuivat hänen kyläänsä ja raiskasivat hänet. Samoin on käynyt monelle muulle. Hallituksen arvellaan haluavan viestittää julmuuksilla, ettei yksikään rohingya saa jäädä Rakhinen osavaltioon.