Uutiset

Kolonialismi kummittelee yhä Euroopan ja Afrikan suhteissa

Moni länsimaalainen kehitysyhteistyöntekijä unohtaisi mielellään siirtomaa-ajan, mutta se vaikuttaa yhä monilla tasoilla afrikkalaisessa yhteiskunnassa. Asiantuntijat kehottavat nostamaan kissan pöydälle.
(Kuva: Eini Nyman)

Kolonialismi on ajanjakso, jonka länsimaalaiset kehitysyhteistyöntekijät mielellään unohtaisivat. Siirtomaa-ajan perintö kuitenkin näkyy edelleen esimerkiksi Afrikan ja Euroopan välisissä epätasa-arvoisissa suhteissa, eikä sen unohtaminen ole vaihtoehto, todettiin huhtikuun alussa Helsingissä järjestetyssä seminaarissa.

"Historiaa ei pidä yrittää pyyhkiä pois. Olisi tietenkin kauhean mukavaa, jos niin voisi tehdä, mutta maailma ei toimi näin", totesi ulkoministeriön tasa-arvoneuvonantaja Leena Akatama Historioitsijat ilman rajoja -järjestön tilaisuudessa.

Euroopan siirtomaavalta Afrikassa alkoi purkautua 1900-luvun puolivälissä. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että loppujen lopuksi lyhyen aikaa kestänyt siirtomaa-aika ei ollut kovinkaan keskeistä nykyisten kehitysmaiden kannalta ja että asian pohtiminen olisi syytä jo unohtaa – osa taas on täysin toista mieltä.

"Kolonialismin aika muovasi taloudelliset rakenteet, joista paljon on yhä jäljellä. Esimerkiksi afrikkalaista vahvaa valtiota ja syvää vastakkainasettelua kansan ja valtion välillä on mahdotonta ymmärtää ilman siirtomaavaltaa", sanoi Helsingin yliopisto kehitysmaatutkimuksen emeritusprofessori Juhani Koponen.

Afrikka ensin

Seminaarissa puhuneiden asiantuntijoiden mukaan etenkin kolonialismin perintönä syvään juurtunut eriarvoisuus näkyy yhä afrikkalaisten yhteiskuntien sisällä.

"Tavallaan eurooppalaisen luokkayhteiskuntien mallit ovat kopioituneet moniin afrikkalaisiin yhteiskuntiin. Eliitti kouluttaa lapsiaan kalliissa yliopistoissa ja pitää sitä täysin normaalina. Suomalainen taas kysyy, miten sitten teidän omat yliopistot tai köyhien pääsy korkeakouluihin – osa eliitistä pitää näitä ajatuksia aivan vieraina", totesi kansanedustaja ja Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja Pekka Haavisto (vihr), joka on työskennellyt paljon Afrikan maiden rauhanprosessien parissa.

Toisaalta kolonialismi loi myös kokemuksen yhteisestä afrikkalaisuudesta. Afrikkalaista nationalismia edustaa Haaviston mukaan esimerkiksi länsimaita usein haukkuva ja Afrikan maiden itsenäisyystaistelua ylistävä Zimbabwen omavaltainen presidentti Robert Mugabe.

"Afrikkalaisessa nationalismissa näkyy eräänlainen Afrikka afrikkalaisille -ajattelu, ajan trendin mukaisesti ehkä jonkinlainen Africa first -ajattelu. Halutaan afrikkalaisia ratkaisuja afrikkalaisiin ongelmiin."

Toisaalta myös perinteinen arvoasetelma Afrikan ja Euroopan välillä on yhä olemassa, muun muassa kehitysyhteistyössä. Esimerkiksi kansainväliset asiantuntijat asuvat kehitysmaissa usein isojen muurien ympäröimänä erillään muusta väestöstä ja luksuselinolosuhteissa. He ovat tekemisissä lähinnä toistensa kanssa ja tienaavat rutkasti paikallisia enemmän, muistutti Akatama.

"Paikallisilla asiantuntijoilla taas etenemismahdollisuudet ovat hyvin rajattuja. Tärkeät dokumentit ja keskustelut saattavat olla avunantajan kielellä. Tähän kaikkeen on inhimilliset syyt, mutta on hyvä pysähtyä miettimään sitä, että itse asiassa tämä kuvio on tuttu ja voisiko asiat tehdä eri lailla", hän sanoi.

Paikallista asiantuntemusta ei arvostetakaan kehitysyhteistyössä riittävästi, sanoi African Care -kehitysyhteistyöjärjestön puheenjohtaja Batulo Essak, joka on muun muassa kouluttanut kätilöjä Somaliassa. Hän muistutti, että Somalian kaltaisessa maassa paikallisten on huonon koulutustason vuoksi vaikea täyttää ulkoministeriön vaatimia hyvän hallinnon kriteereitä, mutta silti he voivat osata toimia hyvin paikallisissa olosuhteissa.

"Nykyisessä kehitysyhteistyössä puhutaan paljon kumppanuudesta, mutta monelta osin se ei tunnu aidolta. Länsimaat rahoittajina sanelevat kehitysyhteistyöhankkeiden painopisteet ja ehdot", hän kritisoi.

Etuoikeudet syyniin

Miten nykyeurooppalaisten sitten pitäisi suhtautua kolonialismin aikaan? Konkreettisessa kehitysyhteistyössä haluttaisiin mieluummin keskittyä nykypäivään ja unohtaa menneiden kaivelu. Leena Akataman mielestä tärkeintä olisi keskustella aiheesta ja huomioida siirtomaa-ajan jättämät kollektiiviset traumat.

"Se on hirveän epämukava keskustelu, sillä se aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Se on kuitenkin hyvä ja tervehdyttävä keskustelu", hän sanoi.

Hänen mielestään oleellista olisi, että jokainen pohtisi omaa etuoikeutettua asemaansa säännöllisesti. Jo se tekisi maailmasta paremman paikan.

ihmisoikeudetpolitiikka

Pääuutiset

Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa vaatteiden kankaita väriä kankaiden värjäykseen.
Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa värimassaa, jolla vaatekankaat värjätään. Ohjaaja Ndèye Coumba Diop seuraa vierestä ja ohjeistaa.(Kuva: Tidiane Baldé / Naatangue art la)

Kehitysmaiden nuoriso tarvitsee töitä – Senegalissa opiskellaan vaatesuunnittelijoiksi ja sirkustähdiksi

Nuoria on kehitysmaissa enemmän kuin koskaan. Haaste on, löytyykö heille myös töitä. Senegalissa nuoria työllistetään taide- ja kulttuurialalle, jota etenkään vanhemmat eivät yleensä osaa nähdä tulevaisuuden alana.
Kenialaismies ja Kenian lippu
Kenian presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestettiin elokuussa. Nyt jännitetään, tuleeko toista kierrosta ja jos tulee, miten reilut vaalit ovat.(Kuva: Commonwealth Secretariat / CC BY-NC 2.0)

Kenian uusintavaalit vaakalaudalla – ”tilanne on hirveän jännittynyt”

Suomalainen kehitysyhteistyöntekijä Airi Kähärä seuraa Kenian presidentinvaalien uusintakierrosta Nairobissa. Tilanne on kireä, sillä jopa vaalikomission puheenjohtaja on sanonut, ettei reiluja vaaleja voida järjestää. Väkivallan uhka on korkealla.
Taskulaskin
Veronkierron vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Helsingissä.(Kuva: bradhoc / CC BY 2.0)

Veroparatiisien vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Suomessa

Kansainväliset asiantuntijat pohtivat ensi viikolla Helsingissä, miten kitkeä verovälttelyä ja laitonta pääomapakoa.
Pilvenpiirtäjiä Chicagossa
Tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.(Kuva: Don Harder / CC BY-NC 2.0)

Kasvutalouden panttivangit

Päättäjät ja kansalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että bruttokansantuotteen kasvu tuo meille asioita, joita arvostamme: elintasoa, julkisia palveluita, turvallisuutta. Mutta tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.