Uutiset Järjestöissä tapahtuu

Joukkorahoitus houkuttaa järjestöjä – tukileikkauksia se ei korvaa

Kansalaisjärjestöt ovat saaneet joukkorahoituksella tukea muun muassa veronkierron tutkintaan, Rauhanaseman korjaukseen ja ihmisoikeustyöhön. Tuen saaminen pitkäjänteisempään työhön on kuitenkin haastavaa, sillä tukijat kaipaavat repäiseviä hankkeita.
10 euron seteli 2014
Joukkorahoituksella voi kerätä paljon varoja, mutta se vaatii vaivaa. (Kuva: European Central Bank / CC BY-NC-ND 2.0 )

Joukkorahoituksesta on tullut viime vuosina tärkeä keino kerätä varoja esimerkiksi museoille sekä erilaisille kulttuuriprojekteille. Kansalaisjärjestöt ovat löytäneet rahoitusmuodon hitaasti, mutta osa on onnistunut keräämään sillä isohkojakin summia.

”Ulkoministeriö jäädytti viestintä- ja globaalikasvatustuen seuraavan hakukierroksen, eikä meillä ollut rahankeräyslupaa. Niinpä ainoa vaihtoehto oli vastikkeellinen joukkorahoituskampanja”, kertoo Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Suomalaisyritysten vastuullisuutta tutkiva Finnwatch onnistui vuosina 2015 ja 2016 keräämään kolmeen tutkimushankkeeseensa yli 76 000 euroa suomalaisen Mesenaatti-joukkorahoituspalvelun avulla. Suosituin, Suomea ja veronkiertoa käsittelevä hanke, sai jopa enemmän rahaa kuin se oli tavoitellut, lähes 34 000 euroa.

Rauhanasema vetosi tunteisiin

Vastikkeellinen joukkorahoitus on sekä Suomessa että maailmalla viime vuosina nopeasti suosituksi noussut rahoitusmuoto, jossa tiettyyn projektiin haetaan verkossa rahaa lupaamalla lahjoittajille jotakin vastineeksi – esimerkiksi rahoituksen turvin tuotettu julkaisu, kuten Finnwatchin tapauksessa. Rahaa kerätään vain tietty määräaika: jos minimitavoitetta ei saada kasaan, projekti raukeaa ja rahat palautuvat lahjoittajille.

Suomessa suurin joukkorahoituspalvelu on vajaat neljä vuotta toiminut Mesenaatti, jossa kerätään rahaa esimerkiksi monenlaisiin kulttuuriprojekteihin mutta myös esimerkiksi kehitysyhteistyöhön. Mesenaatissa julkaistujen kampanjoiden ja kerättyjen rahojen määrä on kaksinkertaistunut joka vuosi, kertoo tuottaja Tanja Jänicke.

Kansalaisjärjestöistä Mesenaattia on kokeillut hyvin tuloksin myös Suomen Rauhanliitto, joka keräsi viime syksynä rauhanjärjestöjen kotitalon, Rauhanaseman, korjaukseen yli 21 000 euroa, tuplasti enemmän kuin se tavoitteli.

Järjestön tiedottaja Tuuli Vuori uskoo, että syynä oli hyvä pohjatyö mutta myös kohteen ainutlaatuisuus.

”Rauhanasemalla on ihmisille tunnearvoa. Se antaa fyysiset puitteet rauhantyölle, ja lisäksi siellä on pidetty häitä ja muita juhlia, joihin ihmisillä on omakohtainen yhteys”, hän toteaa.

Mesenaatin Tanja Jänicken mukaan onnistuneessa kampanjassa onkin usein ”se juttu” – jokin, joka tekee projektista ihmisiin vetoavan.

Esimerkiksi Finnwatch keräsi rahaa veronkierron tutkimiseen samaan aikaan, kun aiheesta keskusteltiin muutenkin paljon ja kiihkeästi.

Perustoiminta ei avaa kukkaronnyörejä

Ilmaiseksi joukkorahoitus ei tule, sillä kerääjät maksavat Mesenaatille osuuden tuotoistaan ja lisäksi niiden on markkinoitava kampanjaansa ahkerasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

”Onnistuminen vaatii jokapäiväistä aktiivista otetta ja itsensä likoon laittamista. Suhteessa työpanokseen se ei ole kaikkein käytännöllisin verrattuna vaikka rahoitushakuihin ”, Vuori sanoo.

Perinteiset isot kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöt eivät olekaan vielä avanneet Mesenaatissa kampanjoita. Jänicken mukaan kiinnostusta kyllä on, mutta isoissa järjestöissä muutokset tapahtuvat hitaasti.

Toisaalta joukkorahoitus ei välttämättä muutenkaan ole paras keino paikata valtiontukien leikkauksien aiheuttamaa rahoitusvajetta. Pitkäjänteistä perustoimintaa on hankala pukea repäisevään hankemuotoon, jota joukkorahoitus vaatii.

Se on huomattu esimerkiksi Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiössä (KIOS), joka avasi viime keväänä joukkorahoituskampanjan Burundin ihmisoikeuspuolustajien tukemiseksi. Tuhannen euron minimitavoite ylitettiin nipin napin, 5 000 euron varsinainen tavoite jäi kauas. Toiminnanjohtaja Ulla Anttila arvelee, että syynä on järjestön tuntemattomuus sekä toisaalta myös aihealueen hankaluus.

”Ihmisoikeustyössä tuloksen todistaminen ei myöskään ole niin helppoa kuin jossakin muualla, vaikkapa perinteisemmässä kehitysyhteistyössä. Mahdollisia tulevia kampanjoita ajatellen pitää miettiä, miten tuloksia saisi konkretisoitua enemmän”, hän toteaa.

”On haastavaa muuttaa pitkäjänteinen ja vuosikymmeniäkin vaativa työ projekteiksi, eikä se ole välttämättä hedelmällistäkään. Myös kerätyt rahasummat ovat niin pieniä, ettei niillä esimerkiksi voi maksaa vaikkapa yhden henkilön palkkaa pidemmäksi aikaa”, sanoo myös Rauhanliiton Vuori.

TÄSMENNYS 15.6. klo 13.45 Täsmennetty Sonja Vartialan ensimmäistä kommenttia. Ulkoministeriö jäädytti viestintä- ja globaalikasvatustuen seuraavan hakukierroksen, ei koko tuki-instrumenttia.

Järjestöissä tapahtuu kehitysyhteistyökansalaisyhteiskuntarahoitus Suomi Suomen Rauhanliitto

Lue myös

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson
Frank Johanssonin mielestä järjestöjen pitäisi tehdä enemmän vaikuttamistyötä ja vähemmän kehitysyhteistyötä.
(Kuva:
Teija Laakso
)

Valtasiko bisneslogiikka maailmanparannuksen? – Uusi kirja perkaa järjestöjen kasvun syitä ja seurauksia

Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mielestä auttamisjärjestöjen maailmanparannuskutsumus on muuttunut jatkuvan kasvun tavoitteluksi. Vaikka avulla tehdään paljon hyvää, sillä ei hänen mukaansa puututa riittävästi eriarvoistaviin rakenteisiin.
sentin kolikko
Järjestöjen naisjohtajat tienaavat enemmän kuin miehet, selviää Kepan artikkelista.
(Kuva:
Ralf St.
/
Flickr.com
/
CC BY-ND 2.0
)

Kepa: Naisen euro on 112 senttiä kehitysjärjestöjen johdossa

Yhdysvalloissa miespuoliset järjestöjohtajat tienaavat enemmän kuin naiset. Suomessa on päinvastoin, selvitti Kepa.
Anna Puu Maailma kylässä -festivaalilla vuonna 2017.
Maailma kylässä -festivaalin pääesiintyjiin kuului tänä vuonna Anna Puu.
(Kuva:
Jaakko Virtanen
/
Kepa / Maailma kylässä
)

Maailma kylässä -festareilla 78 000 kävijää

Maailma kylässä -festivaalilla keskusteltiin muun muassa pakolaisista ja veronkierrosta. Kehitysministeri Kai Mykkänen sanoi, että kehitysyhteistyöhön on luvassa lisärahaa lähivuosina.

Pääuutiset

Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa vaatteiden kankaita väriä kankaiden värjäykseen.
Vaatesuunnittelija Mohamed Sinna Cisse valmistaa värimassaa, jolla vaatekankaat värjätään. Ohjaaja Ndèye Coumba Diop seuraa vierestä ja ohjeistaa.(Kuva: Tidiane Baldé / Naatangue art la)

Kehitysmaiden nuoriso tarvitsee töitä – Senegalissa opiskellaan vaatesuunnittelijoiksi ja sirkustähdiksi

Nuoria on kehitysmaissa enemmän kuin koskaan. Haaste on, löytyykö heille myös töitä. Senegalissa nuoria työllistetään taide- ja kulttuurialalle, jota etenkään vanhemmat eivät yleensä osaa nähdä tulevaisuuden alana.
Taskulaskin
Veronkierron vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Helsingissä.(Kuva: bradhoc / CC BY 2.0)

Veroparatiisien vastaiset asiantuntijat kokoontuvat Suomessa

Kansainväliset asiantuntijat pohtivat ensi viikolla Helsingissä, miten kitkeä verovälttelyä ja laitonta pääomapakoa.
Pilvenpiirtäjiä Chicagossa
Tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.(Kuva: Don Harder / CC BY-NC 2.0)

Kasvutalouden panttivangit

Päättäjät ja kansalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että bruttokansantuotteen kasvu tuo meille asioita, joita arvostamme: elintasoa, julkisia palveluita, turvallisuutta. Mutta tuoko talouskasvun tavoittelu todella hyvinvointia vai onko se kestävän kehityksen este, pohtii Elina Mikola.
Myanmarin rohingya-pakolaisia
Bangladeshiin pakenevat rohingyat ovat pääosin lapsia ja naisia, jotka ovat kokeneet tai nähneet raakaa väkivaltaa.(Kuva: Parvez Ahmad Faysal / IPS)

Valtaosa Bangladeshiin saapuvista rohingya-naisista kokenut seksuaalista väkivaltaa

Myanmarilainen Yasmin oli viimeisillään raskaana, kun sotilaat tunkeutuivat hänen kyläänsä ja raiskasivat hänet. Samoin on käynyt monelle muulle. Hallituksen arvellaan haluavan viestittää julmuuksilla, ettei yksikään rohingya saa jäädä Rakhinen osavaltioon.