Uutiset

Auttamisesta tuli julkista

Yhä useamman järjestön lahjoittajat voivat nykyisin perustaa nettiin oman keräyskampanjansa ja haastaa tuttavansa mukaan sosiaalisen median avulla. Näkyvyyttä saavat tärkeän asian lisäksi myös lahjoittajat itse.
(Kuva: 401 (K) 2013 / Flickr / cc 2.0)
(Kuva: 401 (K) 2013 / Flickr.com / cc 2.0)
Sosiaalisen median ja lahjoittajien oman aktiivisuuden hyödyntäminen on alkanut yleistyä suomalaisten järjestöjen varainkeruussa. Yhä useampi järjestö on luonut lahjoittajille mahdollisuuksia esimerkiksi perustaa nettiin oman keräyksen tai levittää sanaa kehitysyhteistyöstä sosiaalisen median avulla.

Esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomi avasi viime syksynä Girls Can -nimisen verkkopalvelun, jossa käyttäjät voivat lahjoittaa rahaa virtuaaliseen keräyslippaaseen ja lähettää purkin sitten Facebookissa eteenpäin.

"Olemme miettineet, että meidän pitäisi jollakin tavalla elää ihmisten käyttäytymisen mukaisesti ja olla siellä, missä ihmisetkin ovat. Aloimme pohtia, mikä olisi moderni feissaustapa", kuvailee järjestön markkinointijohtaja Kirsi Mettälä.

Samantyyppisiä palveluita on myös muilla järjestöillä. Esimerkiksi Suomen Pakolaisavun tukijat ovat voineet viime vuodesta asti lahjoittaa rahaa järjestön kehitysyhteistyöhankkeisiin netissä toimivien Jelpi- ja Bank4Hope-palveluiden kautta. Niiden kautta voi tukea myös muita järjestöjä.

Jelpissä käyttäjä luo itse keräyssivun haluamalleen järjestölle, asettaa keräystavoitteen ja haastaa sitten tuttavansa mukaan.

Bank4Hopessa taas liitytään Pakolaisavun Ugandan hankkeen kuukausilahjoittajaksi ja haastetaan muita mukaan. Vastineeksi lahjoittajat saavat suoraan Ugandasta terveisiä siitä, mitä hyötyä rahoista on ollut.

"Tässä saadaan vihdoin toimimaan läpinäkyvyys: se, että saadaan kentältä suoraan terveisiä lahjoittajille", sanoo järjestön varainhankintapäällikkö Johanna Huurre.

Taloustilanne vaatii uusia keinoja

Järjestöjen yhteistyöverkoston Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski sanoo, että etenkin sosiaalisen median hyödyntäminen järjestöjen varainkeruussa on viime vuosina yleistynyt. Syy on hänen mukaansa yksinkertainen: samalla tavoin kuin vaikkapa yrityksenkin on oltava Facebookissa, myös järjestön on oltava.

Samalla on mahdollista tavoittaa uusia lahjoittajia.

"Kummius on pitkäkestoista ja siinä ollaan valmiita lahjoittamaan suuriakin summia. Kaikille se ei ehkä ole omin tapa, ja rinnalle on haluttu tuoda tapa niille, jotka haluavat olla monessa mukana ja ovat spontaanimpia", Planin Mettälä kuvailee.

Pia Tornikoski uskoo, että uusien keräystapojen taustalla on myös se, että nykyinen taloustilanne uhkaa vähentää järjestöiltä muita rahanlähteitä. Siksi nyt kannattaa panostaa yksityisiin lahjoittajiin.

Järjestöjen mukaan uusista lahjoittajista ei kuitenkaan sentään kilpailla.

"Kaikkien yhteinen haaste on saada ihmisiä enemmän kiinnostumaan näistä aiheista. On olemassa paljon potentiaalisia lahjoittajia jotka eivät ole minkään järjestön tukijoita", Huurre sanoo.

Lahjoittaminen saa näkyä

Järjestöjen uusilla verkkohankkeilla on paljon yhteisiä piirteitä Suomessa juuri yleistymässä olevan joukkorahoituksen kanssa. Siinä ihmiset voivat valita verkossa tietyn hankkeen, jota haluavat tukea, ja saavat rahalleen vastineen. Usein kyseessä ovat erilaiset kulttuuriprojektit.

Hyväntekeväisyydessä vastinetta ei saa, mutta varainkeruu on samalla tavoin yhteisöllistä, ja siinä voi usein lahjoittaa juuri itse haluamaansa kohteeseen.

Maailmalla ilmiö on jo tuttu. Esimerkiksi Ison-Britanniassa 10 vuotta toiminut JustGiving-sivusto sai viime vuonna rikki miljardin punnan rajan.

Suomalaisjärjestöt eivät vielä osaa sanoa, onko uusista varainkeruumuodoista hyötyä. Palvelut ovat vasta alkutaipaleella ja perinteiset lahjoitustavat pitävät pintansa. Lisäksi palvelut vaativat lahjoittajilta tavallista enemmän aktiivisuutta.

"Maailmalla kukaan ei varmaan lähde edes maratonille ilman, että siinä olisi jonkinlaista hyväntekeväisyysnäkökulmaa. Suomessa tarvitaan vielä kulttuurin muutosta", sanoo Johanna Huurre.

Toisaalta myös käyttäjät itse saavat palveluilta enemmän: lahjoittamista ei tarvitse häpeillä, vaan se on julkista.

"Palvelut tarjoavat järjestöille paikan näkyä, mutta ne tarjoavat yhtä lailla myös yksilöille toimimisen ja näkymisen paikan", Pia Tornikoski toteaa.

Järjestöissä tapahtuu kehitysyhteistyökansalaisyhteiskuntatalous Suomi Plan International SuomiSuomen PakolaisapuVastuullinen Lahjoittaminen

Lue myös

10 euron seteli 2014
Joukkorahoituksella voi kerätä paljon varoja, mutta se vaatii vaivaa.
(Kuva:
European Central Bank
/
CC BY-NC-ND 2.0
)

Joukkorahoitus houkuttaa järjestöjä – tukileikkauksia se ei korvaa

Kansalaisjärjestöt ovat saaneet joukkorahoituksella tukea muun muassa veronkierron tutkintaan, Rauhanaseman korjaukseen ja ihmisoikeustyöhön. Tuen saaminen pitkäjänteisempään työhön on kuitenkin haastavaa, sillä tukijat kaipaavat repäiseviä hankkeita.
Anna Puu Maailma kylässä -festivaalilla vuonna 2017.
Maailma kylässä -festivaalin pääesiintyjiin kuului tänä vuonna Anna Puu.
(Kuva:
Jaakko Virtanen
/
Kepa / Maailma kylässä
)

Maailma kylässä -festareilla 78 000 kävijää

Maailma kylässä -festivaalilla keskusteltiin muun muassa pakolaisista ja veronkierrosta. Kehitysministeri Kai Mykkänen sanoi, että kehitysyhteistyöhön on luvassa lisärahaa lähivuosina.
Järjestöjen kehitysyhteistyöleikkauksia vastaan protestoitiin Helsingissä syyskuussa 2015. (Kuva: Teija Laakso CC BY-NC-ND 2.0)

Selvitys: Asenteiden koveneminen mullistaa kansalaisyhteiskuntaa

Järjestöjen toimintaympäristöä myllertävät muun muassa kansalaisyhteiskunnan tilan kapeneminen maailmalla sekä yritysyhteistyön lisääntyminen ja kehitysyhteistyöleikkaukset Suomessa, selviää Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta.

Pääuutiset

Nainen kantaa koria pään ja selän varassa Nepalin maaseudulla.
Kehitysyhteistyö, jolla pyritään korjaamaan sosiaalisia epäkohtia kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa saattaa kestää vuosikymmeniä. Lahjoitusperustainen kehitysyhteistyö suosii puolestaan lyhytjänteisiä hankkeita, jotka on helpompi paketoida.(Kuva: Narendra Shrestha / UN Women / CC BY-NC-ND 2.0)

Yksityinen raha ja vapaaehtoistyö yhä useammin kehitysyhteistyön taustalla

Kansalaisjärjestöt ovat keränneet enemmän yksityistä rahaa ja vapaaehtoistyötä on tehty merkittävästi enemmän vuoden 2015 kehitysyhteistyöleikkauksien jälkeen. Yksityinen raha suosii kuitenkin nopeasti tuloksia aikaansaavia hankkeita, jolloin pitkäjänteinen työ kärsii.
Tunisialainen nainen pitää Tunisian lippua kädessä.
Monet naisaktivistit ovat kampanjoineet jo pitkään lain puolesta.(Kuva: Artem Nezvigin / CC BY-NC-ND 2.0)

Tunisia kielsi naisiin kohdistuvan väkivallan

Tunisia hyväksyi lain, joka kieltää kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan. Laki on merkittävä virstanpylväs, sillä lähes 50 prosenttia naisista on kokenut kotona väkivaltaa.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.(Kuva: Busani Bafana / IPS)

Yöperhosen toukka uhkaa satoja eteläisessä Afrikassa

Saharan etelänpuoleisen Afrikan maat ovat sopineet yhteistyöstä taistelussa armeijamadoksi kutsuttua yöperhosen toukkaa vastaan. Pyrkimys on ehkäistä ennalta toukkien tuhot.
Etelä-sudanilaiset pakolaiset istuvat luokkahuoneessa.
James Ingala (vas.), Kasimiro Omyorok ja Paska Torit.(Kuva: Kristiina Markkanen)

Pohjois-Ugandan miljoona pakolaista tuo hyvinvointia myös paikallisyhteisöille

Tiet ja palvelut tulivat Adjumanin syrjäkyliin vasta pakolaisten myötä vuonna 2014. Kansainvälinen yhteisö kanavoi rahaa kouluihin, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mutta lisäapua kaivataan kipeästi.