Näkökulmat

Ydinsulkusopimuksesta totaalikieltoon

Emme voi jäädä odottelemaan, että ydinasevaltiot riisuvat itse itsensä ydinaseista, kirjoittaa Honna Marttila.
Hiroshima-muistolyhtyjä. (Kuva: Freedom II Andres / Flickr.com / cc 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Pax-lehden numerossa 1/2015.

Merkittävin ydinaseiden hallussapitoa ja saatavuutta rajoittava sopimus on ydinsulkusopimus (Non-Proliferation Treaty eli NPT). Sopimuksen mukaan tietyillä valtioilla saa olla ydinase, kun taas muut sopimusmaat sitoutuvat olemaan kehittelemättä tai muutoin hankkimatta ydinaseita. Sopimukseen voi käytännössä liittyä vain ydinaseettomana maana, sillä sopimuksen määritelmän mukaan ydinasevaltio on valmistanut ydinaseen ennen 1. tammikuuta 1967. Ydinsulkusopimus on nähty hyvänä asiana. Emmehän halua, että kaikki maailman valtiot ryhtyvät ydinasekilpaan. Perustuen vuoden 1968 maailmanpoliittiseen tilanteeseen on sopimus kuitenkin ongelmallinen tänä päivänä lähinnä sen sisäänrakennetun olettamuksen vuoksi, että ydinaseen pitäminen on sallittua millekään maalle.

Kansainvälisen humanitaarisen lain saneleman tapaoikeuden mukaan ydinaseen käyttö on kielletty. Geneven sopimusten ensimmäisen lisäpöytäkirjan, johon tapaoikeus perustuu, on ratifioinut 174 valtiota mukaan lukien Iso-Britannia, Kiina ja Ranska. Yhdysvallat, Iran ja Pakistan ovat allekirjoituksellaan ilmaisseet ratifiointipyrkimyksensä. Tämän pohjalta voidaan ydinaseen käyttöä pitää yleisesti tuomittavana. Ydinsulkusopimus siis sallii tiettyjen valtioiden pitää hallussaan jotain, minkä käytön kansainvälinen tapaoikeus kieltää.

Ydinsulkusopimuksen legitimiteetin puolustelut viittaavatkin ydinaseisiin usein pelkkänä peloteaseena ja kätevänä rauhan ylläpitäjänä. Luotetaan siis siihen, ettei ydinasetta todellisuudessa kukaan käytä. Ei nähdä riskiä tai haittaa koituvan siitä, että tuhansia ydinkärkiä ripoteltuna pitkin maapalloa. Ei niitä varmaankaan kukaan laukaise. Valtiot sanovat tekevänsä parhaansa ydinaseiden käytön välttämiseksi. Vaikka tekisivätkin, onko meillä takuu, että ne siinä onnistuvat? Entä jos esimerkiksi ei-valtiolliset toimijat päätyvätkin käyttämään näitä olemassa olevia ydinkärkiä tai kehittelemään uusia?

Ydinsulkusopimuksen tulkitaan antavan rauhan ylläpidon etuoikeus ja vastuun siitä ydinasevaltioille ydinasepelotteen kautta. Ydinaseet eivät kuitenkaan ole turvallisia kenenkään hallinnassa. Ydinaseiden olemassa olo on valtava riski – ihmiskunnan, sen elinympäristön ja sen tulevaisuuden kokoinen riski – jota meidän ei missään nimessä pitäisi ottaa. Ydinaseet eivät myöskään tuota rauhaa, vaan päinvastoin, ne luovat monia kahdenvälisiä, alueellisia ja maailmanlaajuisia jännitteitä.

Ydinsulkusopimuksessa sopimusosapuolet ilmoittavat aikovansa lopettaa ydinasevarustelun ja suuntaavansa toimensa kohti ydinaseriisuntaa. Sopimus ei kuitenkaan ole onnistunut lopettamaan ydinasevarustelua maailmassa, ja pyrkimykset ydinaseriisuntaan ovat olleet riittämättömiä. Aseriisuntakonferenssissa valtiot ilmoittavat kukin vuorollaan, etteivät suostu edes keskustelemaan ennen kuin toiset suostuvat keskustelemaan. Niin kauan kuin jollain on oikeus ydinaseeseen, sen haluavat muutkin.

"Yhteinen turvallisuutemme perustuu aseiden vähentämiseen, ei niiden lisäämiseen tai säilyttämiseen pelotetarkoituksessa."

Kevään 2015 tarkastelukonferenssia odotetaan jännityksellä. Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean (ICRC) puheenjohtaja Peter Maurer huomautti puheessaan helmikuussa Geneven diplomaattikunnalle, että ydinsulkusopimuksen toukokuun 2015 tarkastelukonferenssin on tuotava muutos välinpitämättömään suhtautumiseen ydinaseiden humanitaarisia vaikutuksia ja uutta varustelua kohtaan. "[Ydin]aseiden kieltäminen ja hävittäminen laillisesti sitovalla sopimuksella on ainoa keino taata, ettei niitä käytetä enää koskaan", Maurer sanoo.

Tosiaan, kun ydinsulkusopimusta pidetään aikansa eläneenä, uudeksi kansainväliseksi normiksi ehdotetaan totaalikieltoa. Kansalaisjärjestöt ovat aihetta lähestyneet monella eri tavalla, ja valtiollinenkin prosessi on jo päässyt vauhtiin. Ydinaseiden humanitaarisiin vaikutuksiin keskittyvä aloite on kokoontunut jo kolmesti sitten maaliskuun 2013 tavoitteenaan ydinasekiellon toteutumisen vauhdittaminen. Viime kokouksen saavutuksiin Wienissä joulukuun alussa 2014 voidaan lukea ainakin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen läsnäolo sekä Itävallan julistama vetoomus totaalikiellon puolesta, joka esitetään allekirjoituksineen ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssille keväällä 2015.

Yhteinen turvallisuutemme perustuu aseiden vähentämiseen, ei niiden lisäämiseen tai säilyttämiseen pelotetarkoituksessa. On päästävä eroon tulkinnanvaraisuudesta ydinaseen hallussapidon ja käytön hyväksyttävyyden suhteen. Me emme voi jäädä odottelemaan, että ydinasevaltiot riisuvat itse itsensä ydinaseista. Emmekä voi odottaa ydinaseiden katoamista, jotta voisimme kirjata ne laittomiksi. Sen sijaan me voimme muodostaa maailmanlaajuisen normin, jolla vaadimme ydinaseiden hävittämistä.

NäkökulmaAseistariisunta sota ja rauhaaseet & armeijaydinaseet Pax-lehtiSadankomitea

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.