Suuren yleisön huomio pakolaisuuden pysyviin ratkaisuihin | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Suuren yleisön huomio pakolaisuuden pysyviin ratkaisuihin

Sunnuntaina Helsingin Rautatietorilla Punaisen Ristin kenttäsairaalatelttaan eksyneiltä ohikulkijoilta otettiin ensin ylös henkilötiedot ja kyseltiin, oliko lapsia hukassa. Sitten he saivat ranteisiinsa UNHCR:n numeron, väliaikaisen henkilökortin, keksin ja vettä. Kansainvälisen pakolaispäivän merkeissä tempaistiin Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Sunnuntaina Helsingin Rautatietorilla Punaisen Ristin kenttäsairaalatelttaan eksyneiltä ohikulkijoilta otettiin ensin ylös henkilötiedot ja kyseltiin, oliko lapsia hukassa. Sitten he saivat ranteisiinsa UNHCR:n numeron, väliaikaisen henkilökortin, keksin ja vettä. Kansainvälisen pakolaispäivän merkeissä tempaistiin Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa.



YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n Pohjoismaiden tiedotuspäällikkö Måns Nyberg iloitsee siitä, että pakolaisia palaa nykyisin takaisin kotimaihinsa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Esimerkiksi Afganistaniin, Angolaan ja Länsi-Afrikan maihin on voitu viime aikoina palata. Myös Etelä-Sudanin tilanne on parantunut niin, että paluu on mahdollista, vaikka maan länsiosassa tilanne onkin erittäin huono.

”Positiivinen kehitys johtuu poliittisista sopimuksista, joita viime aikoina on solmittu vuosien neuvottelujen jälkeen. Pakolaisuuden taustalla on usein väärä politiikka, joka johtaa selkkauksiin ja taisteluihin. Tällöin apukin löytyy ainoastaan poliittisista sopimuksista”, Nyberg toteaa.

UNHCR haluaa kiinnittä huomion pakolaisuuden kestäviin ratkaisuihin, joita on kotiinpaluun lisäksi kotouttaminen turvapaikkamaahan tai asettuminen kolmanteen maahan kiintiöpakolaisena. ”Huonoin ratkaisu on se, että pakolaisleirille jäädään kymmeniksi vuosiksi, mikä valitettavasti on todellisuutta miljoonille ihmisille. Toivottavasti tulevaisuudessa kansainvälinen pakolaispäivä näkyy myös pakolaisleireillä siinä, että asian tunnetuksi tuleminen tuo YK:lle kipeästi tarvittavia lisävaroja.”

Toisen tilaisuutta valmistelleen järjestön, Suomen Pakolaisavun, tiedottaja Minna Ahola lisää kotiinpaluun ehdoksi sen, että maahan on rakennettu perusinfrastruktuuri ja –palvelut. Ahola myöntää, että EU:ssa turvan hakeminen tehdään vaikeaksi nyt, kun turvapaikkalainsäädäntöä ollaan harmonisoimassa. ”Suomelle tulee kyllä plussaa siitä, että kiintiöpakolaisiksi ei tänne valita koulutetuimpia, vaan leireiltä on haettu vammaisia, sairaita tai kokonaisia perheitä.” Toisaalta Ahola harmittelee Suomesta turvapaikan saaneiden vähäistä määrää.

 

Rovaniemen kylmyys miltei sotaa pahempi

 

 

Vilma Bagarova-N’sombo ja Farzaneh HatamiLandi


Makedonialainen Vilma Bagarova-N’sombo tuli Suomeen 24-vuotiaana vuonna 1992. Hän pakeni kahden ystävänsä kanssa nopeasti laajenevan sodan jaloista Skopjesta Belgradiin ja sieltä Moskovan kautta Suomeen.”Joku ystäväni oli kuullut radiosta, että Suomi otti vastaan pakolaisia Jugoslaviasta. En itse tiennyt Suomesta juuri mitään.”

Turvapaikkapäätös tuli siihen aikaan jugoslavialaisille nopeasti, mutta muutto Rovaniemelle otti koville. ”Meidät sijoitettiin Rovaniemelle melkein heti tultuamme, ja asuin siellä puolitoista vuotta. Välillä, kun oli oikein kylmää, ajattelin, että lähden takaisin kotiin sodan jalkoihin mielummin kuin jään tänne.” Lopulta muutto Helsinkiin mahdollistui. Sen jälkeen kotoutuminen on sujunut hyvin. ”Suomi on ihana, kaunis maa.”

Makedoniassa Bagarova-N’sombo käy toisinaan ”lataamassa energiaa”. Siellä häntä odottavat isosisko ja vanhemmat, joilla on nykyisin jo parempi elämä. Bagarova-N’sombo työskentelee kouluavustajana. Hän on naimisissa kongolaisen miehen kanssa, joka on tullut myös Suomeen turvapaikanhakijana, ja heillä on kaksi lasta. Vilkas nuori nainen haaveilee yliopisto-opinnoista esimerkiksi slaavilaisten kielten parissa. Lisäksi Bagarova-N’sombo toimii vertaisryhmäohjaajana ja on mukana Pakolaisavun toiminnassa. ”Olen kiinnostunut kaikesta pakolaisuuteen liittyvästä. Se on osa minua.”

 

Runoja pakolaisuudesta

 

Iranilainen Farzaneh HatamiLandi on julkaissut runoja sodasta, pakolaisuudestaan ja uuteen maahan sopeutumisesta. ”Nyt jo tuntuu, että on tie valmiina ja valoa edessä, eikä tarvitse kuin juosta sitä kohti”, hymyilee Jyväskylässä tietoliikennetekniikkaa opiskellut runoilija.

HatamiLandin matka Suomeen 14 vuotta sitten oli varsin pitkä. Sitä ennen hän oli viettänyt kolme vuotta pakolaisleirillä Pakistanissa. ”Suomalaisten tulisi ymmärtää, että pakolaisuus on osa koko yhteiskuntaa, eikä vain jotain, jota viranomaisten tulee hoitaa.” HatamiLandi on myös monikulttuurisen naisyhdistyksen Azadeh ry:n puheenjohtaja.Azadeh on naisen nimi, mutta se tarkoittaa myös ihmistä, joka ajattelee täysin vapaasti. Yhdistys on järjestänyt mm. radiopaja- ja draamakurssin.

YK:n kansainvälistä pakolaispäivää vietettiin nyt jo neljättä vuotta, mutta Suomessa tapahtuma on ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna Helsingissä järjestettiin Pohjoismaiden päätapahtuma, ja sen teemana oli "Paikka jota kutsua kodiksi". Viime vuonna päätapahtuma oli Tanskassa.

Helsingin Rautatientorilla sunnuntaina pidetyn Kansainvälisen pakolaispäivän järjestivät Suomen Pakolaisapu, Suomen YK-liitto, Pakolaisneuvonta, Suomen Punainen Risti, Amnesty Internationalin Suomen osasto, Kirkkohallituksen maahanmuuttajatyö, Suomi-Somalia Seura ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR.


Lisätietoja pakolaisuudesta ja tapahtuman järjestäjistä
www.ykliitto.fi/uutta/24v2004.htm

Maailman pakolaistilanne
www.maailmanpakolaistilanne.net

Pakolaiset Suomessa
www.maailmanpakolaistilanne.net/ps_etusivu.html

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia