Näkökulmat

Opetuksia rikkureille

Intian raiskaustapaukset eivät ole yksittäisiä tai tavattomia, vaan seksuaalinen väkivalta on osa yhteiskunnan hierarkioiden säilyttämistä. Mikko Zenger tuo esiin, kuinka kastilla on merkitystä.
(Kuva: Inba Rajan / cc 2.0)

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Ydin-lehdessä 1/2013. Tilaa lehti täältä.

Sain vihiä opetuksesta jo Intia-urani ensimetreillä. Se oli kuulemma tehokas tapa palauttaa perinteisiä komentojärjestyksiä horjuttavat naiset ruotuun. Asiaa valaisivat minulle ymmärtääkseni sangen tavalliset intialaiset miehet.

Nuorukaisena olin oppinut tuiki tavallisilta suomalaisilta miehiltä sanonnan: "Se nainen tarttis munaa, että se tulis järkiinsä."

Usha Sarasin mielestä kirjailija Arundhati Roy ansaitsee samanlaisen opetuksen kuin New Delhissä joulukuussa joukkoraiskauksen uhriksi joutunut, murhattu nuori nainen. Sarasin mukaan "köyhien miesten olisi raiskattava Roy brutaalisti ja paiskattava hänen bussista kuin pala paskaa."

Miksi moinen tuomio? Siksi, että Roy oli väittänyt brittiläisellä tv-kanavalla, ettei Delhin kuvottava raiskaustapaus ollut suinkaan ainutlaatuinen. Hänellä oli ollut otsaa rinnastaa se kastihindujen kastittomille antamiin opetuksiin. Roy oli listannut myös seikkoja, jotka määrittävät yksittäisten raiskaustapausten julkisuusarvoa, kuten esimerkiksi raiskaajan ja raiskatuksi tulleen kastiasema ja varallisuus.

Mikä pahinta, Roy oli tapansa mukaan muistuttanut maansa harjoittamasta valtiojohtoisesta seksuaaliterrorista. Intialaisten sotilaiden tai puolisotilaallisten joukkojen tiedetään raiskanneen naisia niin Kashmirissa (maapuolustuksellisista syistä?), Koillis-Intiassa (maan yhtenäisyyden turvaamiseksi?), kuin myös maan mineraalirikkailla heimoalueilla(maolaisen terrorismin tukahduttamiseksi?).

Outlook-lehden nettipalstalla Saras sai ymmärrystä näkemyksilleen. Hänelle muistutettiin kuitenkin, että näin suorasukaiset kommentit pelaisivat Royn tukijoiden pussiin. Saras puolusteli puheitaan muistuttamalla olevansa vain tavallinen perheenemäntä toisin kuin verbaaliterroristi Roy. Sen päälle hän luetteli listan maanpetturiksi nimetyn Royn rikoksia terroristien kanssa veljeilystä lähtien.

Kun eräs nuoremman polven kirjailija protestoi Royn tavoin raiskausten jyrkkää "kastijakoa", häntä syytettiin tieteellisen raivon puuttumisesta.

Raiskausdebattia aktiivisesti seuraamalla olen päätynyt seuraavaan johtopäätökseen: Tieteellisestä raivoa edustavat ne keskustelua hallitsevat kirjoittajat, joiden mielestä "Intian tyttären" raiskaaminen nousevan supervallan pääkaupungissa on hyökkäys koko äiti-Intiaa vastaan.

Heidän analyyseissaan seksuaalimurhaajat näyttäytyvät maalta tulleena roskajoukkona. Mikään ei kuumenna tieteellisen raivoin mestareita enemmän kuin väite, jonka mukaan kaikki raiskaukset olisivat yhtä tuomittavia. Aidon tieteellisen raivon kriteereitä voisi udella esimerkiksi Intian hallituksen asettaman Kansallisen naiskomission puheenjohtajalta Mamta Sharmalta. Sharma muun muassa katsoo, että se miten naiset pukeutuvat, on vasta toissijainen syy raiskatuksi tulemiseen. Sharman pukukoodi kuuluu: "Kun naiset poistuvat kodeistaan, tulee heidän ottaa intialainen kulttuuri mukaansa."

Pääministeri Manmohan Singhin mielestä maolainen terrorismi muodostaa Intian suurimman sisäpoliittisen uhkan. Tehelka-lehden päätoimittajan Shoma Chatterjeen mukaan se vaikuttaisi olevan naisten vaatteet. Hän tuli tällaiseen johtopäätökseen sen jälkeen, kun hänen lehtensä selvitti, mitä intialaiset miehet oikein ajattelevat maan naisista.

Etenkin hinduoikeiston piiristä on vaadittu seksuaalirikollisten kemikaalista kastrointia. Mamta Sharmakin kannattaa niitä. Kannattaisiko hän myös raiskauksiin Kashmirissa syyllistyneiden sotilaiden kastrointia?

Ystäväni Alin mielestä tyttölasten naittaminen on Intian suurin ongelma. Olen nähnyt Alin itkevän kahdesti. Toinen oli silloin, kun hän esitteli minulle osa-aikaisia sekatöitä tekevän Mr. 60 Percentin. Nimitys tulee siitä, että mies ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet naittamaan vasta kolme tyttäristään. Pariskunnan voimat alkavat ehtyä ja kahden jäljellä olevan tyttären naittaminen maksaisi 10 000 euroa.

Kallistuneista myötäjäismaksuista on suora linkki Intian 40 miljoonaan kadonneeseen naiseen. Näennäisesti vapaaehtoisuuteen perustuvan rodunjalostuksen pohjalta naisista on tullut Intian suurin vähemmistö. Joka seitsemännen tyttölapsen syntyminen estetään. Se tietää vajaata miljoonaa aborttia vuosittain.

Jos uudestisynnytte Intiaan, älkää syntykö rutiköyhäksi, kastittomaksi naiseksi. Riski tulla raiskatuksi on näet paljon suurempi kuin varakkaalla ylhäiseen kastiin kuuluvalla naisella. Yläkastiin kuuluvan vauraan raiskaajan kannattaa valita köyhä kastiton uhrikseen. Se vähentää merkittävästi todennäköisyyttä joutua lain kouriin. Kastihindut kutsuvat likaisimpia hommia tekeviä kastittomia koskemattomiksi heidän saastuneisuutensa takia. Koskemattomuus ei ole estänyt heitä raiskaamasta kastittomia.

Matkamuisto kehitysyhteistyöstä: Kumppanini Martine pyöritti Etelä-Intiassa kansalaisjärjestöä, joka julisti vallankumouksellisin äänenpainoin tekevänsä lopun kastihindujen kastittomiin kohdistamasta häpeästä ja nöyryytyksestä.

Juristikoulutuksen saanut Martine raportoi alvariinsa kastihinduista, jotka antoivat kastittomille naisille opetuksia. Tarinat olivat minulle jo tuttuja. Uutta olivat niiden ratkaisut. Martine kertoi ylpeänä, miten hänen mobilisoimansa kastittomien turvajoukot marssivat kastihindujen kylään ja vaativat, että raiskaaja nai uhrinsa. Tällainen sovitteluratkaisu oli Martinen mielestä kaikkien kannalta paras.

Intian urani ensimetreillä opin myös, että toiset on helpointa leimata paskiaiseksi heidän kastiasemansa perusteella. Matkamuisto opintomatkalta, jolla halusin esitellä ryhmälleni suurtilallisen. Alempaan kastiin kuuluva professoriystäväni järjestää visiitin mahtibramiinin "omistamaan" kylään, jonne bramiini on rakentanut koulun ja terveydenhoitoaseman.

Kun talsimme pitkin riisipeltojen penkereitä mahtibramiinin johdolla, vastaantulevat kastittomat naiset väistävät ojan pohjalle ja laskevat katseensa maahan. Isäntä opastaa, että se viestii kunnioituksesta. Intian naisjärjestöt ovat vaatineet jalkakäytävien leventämistä kaupungeissa. Nykyisin naiset joutuvat kuulemma väistelemään miehiä ajoradan puolelle.

Illallinen on katettu istutetun kookosmetsän keskelle. Isäntä ja professori intoutuvat litkimään IMFL-juomia (Indian Made Foreign Liquor). Isäntä mahtailee, miten merkittävissä asemissa hänen sukulaisensa ovat ulkomailla. Se kuumentaa takamailta kotoisin olevan professorin.

Kastisota syttyy hetkessä. Sitä käydään suomalaisyleisön edessä kiistelemällä siitä, kumman sukulaiset ovat raiskanneet pisimpään ja systemaattisemmin. Professori kysyy, tajuammeko me, millaisia etuoikeuksia kylän omistaminen tarjoaa mahtibramiinille? Saavutetuista eduista on vaikea luopua. Naisten ryntäys julkisiin tiloihin on pannut monet miehet puolustusasemiin.

Ystäväni herra S:n nimikortissa lukee Defence Analyst. S kertoo puhelimessa, että koko perhe kaipaa minua kovasti. Perheeseen kuuluu S:n lisäksi poika ja pari loppututkinnon tehnyttä kolmekymppistä tytärtä. Vanhan tavan mukaan tyttäret käyvät tervehtivät ulkomaansetää ovensuusta. Isä tietää, etteivät hänen tyttärensä halua seurustella kanssamme samassa huoneessa. Kun S käy vessassa, perheen lapset järjestäytyvät – vanhan tavan mukaan – salamannopeasti sohvalle ryhmäkuvaa varten.

Delhin raiskaustapauksen seurauksena hallitus asetti komitean kartoittamaan seksuaalirikoksia koskevaa lainsääntöä. Komitean suosituksia on kiitelty vuolaasti. Kastiin perustuva syrjintä, myötäjäiskäytäntö ja sukupuolen määrittäminen ennalta, on kaikki kielletty laissa. Jos lakia noudatettaisiin, Intia olisi taatusti sangen erilainen maa.

Näkökulma ihmisoikeudetgenderseksuaalisuusetiikka & arvokeskusteluoikeus ja rikos Intia Ydin-lehti

Lue myös

(Kuva: Edgardo W. Olivera / CC BY 2.0)

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet
Kreikassa opetetaan koodausta paikallisille ja pakolaistaustaisille nuorille.
(Kuva:
Andrew Writer
/
CC BY 2.0
)

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.
(Kuva: Lei Han / CC BY-NC-ND 2.0)

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.