Näkökulmat Kurdistan Iranissa, Irakissa ja Turkissa

Näkökulma: Turkki kaaoksessa itsemurhaiskujen jälkeen

Uutisointi Turkin tapahtumista ja kurdeista on ollut Suomessa uskomattoman välinpitämätöntä, kirjoittaa Juha Tuovinen.
(Kuva: faruk / Flickr.com / cc 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Puolesta -lehden numerossa 5/2015.

Kurdistanin työväenpuoluettta PKK:ta lähelä oleva Kurdiyhteisöjen liitto KCK julisti 10. lokakuuta 2015 yksipuolisen tulitauon Turkin kurdialueille (kurdit kutsuvat niitä Pohjois-Kurdistaniksi). Järjestö korostaa kuitenkin, että kurditaistelijat puolustautuvat mikäli heitä vastaan hyökätään.

KCK ja PKK perustelevat tulitauon julistamista sillä, että maassa marraskuun alussa järjestettävät vaalit saadaan järjestettyä rauhassa ja että kaikki ihmiset pääsevät äänestämään vallassa olevan Recep Tayyip Erdoganin AKP-hallituksen ulos. Kurdijärjestöjen ilmoitus tuli vain joitakin tunteja Ankaran kaksoisitsemurhaiskun jälkeen. Iskussa kuoli välittömästi 128 ihmisä. Kahdeksan uhreista on edelleen tunnistamatta, koska pommi ruhjoi ruumiit niin pahasti, ilmoittivat Turkin työväenpuolueen HDP:n edustajat. Uhriluku saattaa nousta vielä huomattavasti, sillä haavoittuneita on 500 ja kriittisessätilassa olevia vähintään kymmeniä. Itsemurhapommittajat räjäyttivät itsensä keskellä työväenpuolueen kannattajia lauantaisessa rauhaa vaatineessa mielenosoituksessa.

Ristiinsyyttelyä

Turkin vasemmisto ja kurdit ovat syyttäneet iskusta hallitusta, joka puolestaan syyttää Isisiä ja sanoo jo pidättäneensä neljä ihmistä epäiltyinä osallisuudesta. Kaduilla kukaan ei tunnu uskovan hallituksen väitettä. KCK:n tiedotteessa todettiin, että "tämä isku tulee nähdä osana juonittelua, jotta AKP pysyisi vallassa, samoin kuin hallituksen toteuttama joukkomurha ennen kesäkuun 7. päivän vaaleja, kun AKP huomasi häviävänsä vaalit". KCK:n viittaa iskuun, joka tapahtui Diyarbakirin kurdikaupungissa 5. kesäkuuta 2015, vain kaksi päivää ennen edellisiä vaaleja. Isku tappoi neljä ihmistä ja haavoitti yli sataa.

Myös heinäkuussa Surucin kaupungissa lähellä Syyrian rajaa nähtiin tuhoisa itsemurhaisku, jossa kuoli 33 ihmistä. Vasemmisto- ja anarkistiaktivisteja oli kokoontunut kaupunkiin viedäkseen avustuksia Syyrian puolelle Kobaneen, jossa taistelu Isisin joukkoja vastaan oli jatkunut jo miltei vuoden.

Yleisesti uskotaan, että väkivallan nousu näin lähellä vaaleja auttaa hallitusta, sillä se on esiintynyt juuri turvallisuuden lisääjänä. Kurdit ovatkin sanoneet, että itsemurhapommittajien olisi ollut mahdotonta iskeä maan pääkaupungissa ilman, että hallituksen tiedustelupalvelu olisi siitä tiennyt. "Hallitus tietää kun lintu lentää Ankarassa", totesi KCK:n tiedote.

"Viime kuukausien aikana Turkin viranomaiset ovat pidättäneet 3 000 ihmistä, joiden he väittä
vät tukevan suoraan tai välillisesti kurdien vastarintaa."

Kurdit ja vasemmisto ovat syyttäneet Ankaran iskusta niin sanottua terrorismin vastaista puoliaseellista ryhmää, joka tunnetaan nimellä "Palatsin Gladio". Gladio oli Nato-maiden ja etunenässä Yhdysvaltojen kylmän sodan aikana perustama ryhmä, jonka tarkoitus oli olla niin sanottu "stay behind" -joukko, joka sodan puhjetessa Neuvostoliiton tai sen liittolaisten ja Nato-maiden välillä voisi toimia rintamalinjojen takana ja toteuttaa sabotaaseja, salamurhia ja terrorismia. Gladio on yhdistetty myöhemmin esimerkiksi Italiassa tapahtuneisiin pommi-iskuihin, joista syytettiin Punaisia prikaateja ja anarkistiryhmiä "lyijyn vuosien" aikana ja jotka mahdollistivat hallituksen kovan linjan prikaatien ja anarkistien vastaisessa taistelussa. Turkissa väitetään myös olevan aktiivinen Gladio-ryhmä, joka perustettiin yhteistyössä AKP:n ja autoritaaristen islamistien kanssa, jotka molemmat näkevät vasemmiston suurimpana uhkana omalle hegemonialleen.

Pidätyksiä, sensuuria ja uhkauksia

Viime kuukausien aikana Turkin viranomaiset ovat pidättäneet 3 000 ihmistä, joiden he väittä
vät tukevan suoraan tai välillisesti kurdien vastarintaa. Tärkeimpiä kohteita ovat olleet tietysti PKK:n 
ja sen nuorisojärjestön, Patrioottisen nuorisoliikkeen (YDG-H), väitetyt jäsenet, mutta samalla moni muu poliittisesti aktiivinen ihminen on joutunut pidätetyksi.

Turkin toiminta kaiken kurdivastarinnan kriminalisoimisessa on erittäin huolestuttavaa. Juuri nuorisoliikkeiden ja parlamentaaristen toimijoiden kriminalisointi ja laittomiksi julistaminen on aina pitkittänyt pysyvän rauhan saavuttamista, kun katsotaan mitä tahansa poliittista konfliktia Euroopassa. Nyt rauhanprosessi Turkin ja kurdien välillä voi olla lopullisesti vaakalaudalla. Esimerkiksi Espanjan valtion ja sen baskivähemmistön välinen vääntö ei ole vieläkään edistynyt, vaikka aseistettu separatistiryhmä ETA lopetti aseellisen toiminnan täysin lokakuussa 2012. Espanjan valtion toimet juuri nuorisoliikkeitä vastaan, joiden se väittää värväävän taistelijoita ETAlle, ovat jarruttaneet neuvotteluja vuodesta toiseen, samoin hallitus on aktiivisesti kieltänyt baskien mahdollisuuden toimia parlamentarismin keinoin. Näitä kahta konfliktia yhdistää myös kidutuksen salliminen osana taistelua, ja poliittisten vankien epäinhimillisestä kohtelusta johtuen molemmat maat ovat vuosi toisensa jälkeen Amnesty Internationalin sekä Human Rights Watchin listoilla.

Kurdimedia eristyksissä

Niin sanotut kyberhyökkäykset ovat myös olleet osa viime kuukausina kiihtynyttä sotaa. Useat kurdien uutissivustot, kuten The Kurdish Question, Daily Kurdish News sekä Kurdish Info, ovat kärsineet hyökkäyksistä palvelimiaan vastaan, ja Facebook ja Twitter ovat olleet sensuroinnin kohteena. Esimerkiksi Turkin ja Syyrian rajalla sijaitsevan Cizren kaupungin yhdeksän päivää kestäneen piirityksen aikana pääsyä sosiaalisiin medioihin rajoitettiin jatkuvasti. Samoin fasistiryhmä "Harmaat sudet" on tiettävästi uhkaillut toistuvasti toimittajia, jotka raportoivat kurdien tilanteesta.

Syyskuun 29. päivänä Turkin poliisivoimat ratsasi Diyarbakirin alueella toimivien tiedotusvälineiden DIHAn, Azadiya Welatin ja Kurdi-Derin tiloja ja pidätti 32 journalistia. Hieman aikaisemmin oli pidätetty hollantilainen toimittaja Frederike Geerdink, jota syytettiin "terroristisen propagandan välittämisestä" ja kurdien avustamisesta. Geerdink oli ainoa kurdialueella Diyarbakirissa pysyvästi asuva eurooppalainen toimittaja. Kaksi lontoolaisen Vice-lehden toimittajaa karkotettiin ja yksi toimittaja on edelleen vangittuna.

Kaikkien näiden pidätysten on nähty olevan osa Turkin hallituksen suunnitelmaa eristää kurdit muusta maailmasta ja heidän tukijoistaan. Tätä tukee myös Turkin ja Syyrian välisen rajan sulkeminen jopa humanitaarisilta kuljetuksilta. Mikään edellämainituista ei ole ylittänyt uutiskynnystä Euroopan valtamedioissa. Oikeastaan vain brittisanomalehti The Guardian on uutisoinut toimittajien pidätyksistä aktiivisesti. Sunnuntaina 11.10. nähtiinkin tuhannen ihmisen mielenosoitus Lontoossa BBC:n päämajan ulkopuolella protestina "puolueelliselle uutisoinnille" Turkin viimeaikaisista tapahtumista.

Turkin ja Suomen media vaikenevat

Ennen 10. lokakuuta tehtyä iskua oli valtamedia esimerkiksi Suomessa keskittynyt lähinnä turistien ohjeistamiseen Turkin suosituissa matkakohteissa. Ilta-Sanomat uutisoi 8. syyskuuta HDP:n toimistoja vastaan tehdyistä iskuista lähinnä riesana turistien arjelle, vaikka itse artikkelissakin haastatellut kertoivat maan kaoottisesta ilmapiiristä. "Ainakin 5–6 paikassa palaa ja kurdien liikkeitä vastaan hyökätään. Kaikki, joilla ei ole Turkin lippua mukanaan, uhataan lynkata", kertoi ruotsalainen John.

On uskomatonta, miten välinpitämättömästi media Suomessa uutisoi Turkin tapahtumista, kun samaan aikaan 300 HDP:n toimistoa on poltettu ja kurdeja on hakattu keskellä päivää vain oman kielensä puhumisesta. Eräs kurdimies oli riisuttu alasti, hakattu ja pakotettu suutelemaan Kemal Atatürkin patsasta. Poliisit olivat uhkailleet toimittajia aseilla ja sanoneet tappavansa nämä, jos he uutisoivat iskuista. Sanomalehti Hurriyetin toimistoa vastaan Istanbulissa on hyökätty useaan otteeseen, ja heidän toimittajansa Ahmet Hakan pahoinpideltiin asuntonsa ulkopuolella 30. syyskuuta.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisointi Turkista ei ole ollut kovin kummoista. 7. syyskuuta HS kirjoitti PKK:n turkkilaisia sotilaita vastaan tekemästä iskusta, jossa kuoli 31 ja loukaantui useita. HS:n kurdivihamielinen linja on kestänyt pitkään, ja lehti on lähinnä keskittynyt siihen, etteivät suomalaisten lomamatkat kärsi "ääriryhmien yhteenotoissa". PKK on HS:n mukaan "kuolonuhrien määrän liioittelusta" tunnettu ryhmä, ja lehden linjana on korostaa PKK:n terrostiluonnetta ja vähätellä kurdien taistelua. Sen sijaan samaisessa artikkelissa mainittu pääministeri Ahmed Davutoglun verenmaku suussa annettu lausunto siitä, kuinka "nämä terroristit täytyy hävittää vuorilta. Mitä tahansa tapahtuu, heidät täytyy tuhota", nähtiin normaalina poliitikolle sopivana kommenttina.

Myötäsukainen Niinistö

Suomen presidentti Sauli Niinistö ei jättänyt epäselväksi kenen puolella seisoo puhuessaan Hurriyet-lehdelle 13. lokakuuta juuri ennen valtiovierailuaan Turkkiin. Jälleen kerran Suomen media – etenkin Yle – keskittyi Niinistön kommenttiin, jossa hän vitsaili toivovansa ettei eksy presidentti Erdoganin yli tuhannen huoneen palatsiin. "Ehkä otan kompassin mukaani", sanoi Niinistö. Tämä vain muutama päivä Turkin nykyhistorian verisimmän terrori-iskun jälkeen.

"Mitä tulee Turkin EU-jäsenyyteen, Suomen presidentin vastaus miellytti varmasti Erdogania."

Tämän jälkeen hän keskittyikin painottamaan kauppasuhteita Turkin ja Suomen välillä. "Ensi vuonna on Suomen ja Turkin välisten diplomaattisuhteiden 90-vuotispäivä", Niinistö sanoi. "Minulla on iso delegaatio business-ihmisiä. Tiedän että he ovat erittäin kiinnostuneita. Suomalaiset yritykset ovat olleet aktiivisia Turkissa ja tuo kiinnostus tuntuu jatkuvan. – – Olemme erittäin kiinnostuneita siitä, kuinka Turkki näkee tilanteen ja kuinka presidenttinne näkee tilanteen Lähi-idässä... etenkin Syyrian tilanteen."

Kurdien tilannetta Niinistö ei maininnut sanallakaan. Tämä ei ole mikään yllätys avoimesti uusliberalistista politiikkaa ja Natoa tukevalta Niinistöltä. Mitä tulee Turkin EU-jäsenyyteen, Suomen presidentin vastaus miellytti varmasti Erdogania: "Suomi pysyy alkuperäisessä kannassaan, että Turkki tulee olemaan jäsen jonain päivänä."

Natoa, Israelin miehityspolitiikkaa ja uusliberalismia tukeva Suomen valtion linja voi hyvin,
 ja Turkki voi Niinistön puolesta ilmeisesti jatkaa kurdien pommittamista niin omien rajojen sisällä kuin Irakissa, Syyriassa ja missä ikinä sen kokeekaan tarpeelliseksi.

Pieni hatunnosto on syytä tehdä Ylen toimittajalle Tom Kankkoselle, joka esitti Erdoganille kysymyksen tämän asemasta Turkissa. Monet ulkomaiset kriitikot ja useat turkkilaiset ovat kutsuneet Erdogania diktaattoriksi. Presidentin reak
tio oli mielenkiintoinen: Ensin hän vaati saada tietää mitä mediaa kysymyksen esittäjä edusti, mutta vakuutti sitten: "Maassa, jossa olisi diktatuuri, ei voisi edes esittää tällaista kysymystä. Eikä diktatuurissa voisi esittää loputtomia herjauksia johtajista kuten minua vastaan esitetään."

Turkissa toisinajattelijoita tuomitaan edelleen vuosien vankeuteen. Esimerkiksi Kemal Atatürkin pilkkaaminen on maassa rangaistava teko, samoin 1900-luvun alun armenialaisten joukkomurhan kritisointi. Erdogan kuitenkin vakuutti huolestuneet kansalaiset: "Turkissa eletään demokraattisessa parlamentarismissa, jossa on rajattomat vapaudet. Edes monissa EU-maissa ei ole vastaavaa."

Samaan aikaan, kun turkkilaiset syyttävät avoimesti Erdoganin hallitusta niin Ankaran pommi-iskusta kuin kurdikonfliktin lietsomisesta – etenkin marraskuun vaalien alla –, muu maailma lähettää surunvalituksiaan presidentti Erdoganille. Tämä kertoo kaiken tarpeellisen Turkin tämänhetkisestä tilanteesta ja "lännen" välinpitämättömyydestä. Turkin työväenpuolueen HDP:n puheenjohtaja Demirtas totesi: "Ohjatkaa surunvalituksenne Turkin kansalle, ei sen hallitukselle."

NäkökulmaKurdistan Iranissa, Irakissa ja Turkissa ihmisoikeudetpolitiikkademokratiakonflikti Turkki Rauhan Puolesta

Lue myös

(Kuva: IPS Inter Press Service)
(Kuva: Stefan Jürgensen / cc 2.0)

Turkin sissijahti piinaa Irakin kurdeja

Ilmaiskut osuvat usein siviileihin Qandilin vuorilla. Moni on lähtenyt kotiseuduiltaan.
Sininen moskeija Istanbulissa. (Kuva: Roberto Moretti / cc 2.0)

Näkökulma: Erdogan haaveilee ottomaanivaltakunnan paluusta

Pahimmassa tapauksessa presidentin vallantavoittelu voi johdattaa Turkin seuraamaan Syyrian jalanjälkiä, kirjoittaa Ali Giray.