Näkökulmat

Näkökulma: Surun hetkellä emme saa vaipua pelon ja vihan valtaan

Turun iskut ovat herättäneet keskustelua muun muassa tiedustelulainsäädännöstä. Laajamittainenkaan verkkovalvonta tai perusoikeuksien riisuminen ei kuitenkaan poista maailmasta terrorismia, muistuttaa Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja.
Palavia kynttilöitä
Surun hetkellä meidän ei pidä antaa valtaa vihalle ja pelolle, kirjoittaa Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro. (Kuva: David Lienhard / CC BY 2.0 )

Artikkeli on julkaistu alun perin Amnestyn blogissa.

Turussa tapahtui 18.8. järkyttävä väkivallanteko, jonka Amnesty tuomitsee jyrkästi. Teon uhrit ansaitsevat saada oikeutta, ja syylliset on saatettava vastuuseen. Valitettavasti julkinen keskustelu on nopeasti siirtynyt myös vihaan sekä vaatimuksiin valvonnan lisäämisestä ja turvapaikkapolitiikan lisäkiristyksistä.

Euroopassa viime vuosina tapahtuneiden väkivallantekojen jälkimainingeissa on totuttu kuulemaan nopeasti poliittisten päättäjien vaatimuksia entistä laajemmista viranomaistoimivaltuuksista. Myös Suomessa poliittinen johto on Turun tapahtumien jälkeen kiirehtinyt vaatimaan perustuslain muutosta edellyttävän tiedustelulakipaketin läpiviemistä nopeutetussa menettelyssä.

Turun tapahtumat vaikuttavat ymmärrettävästi tiedustelulaeista käytävään keskusteluun. Tätä keskustelua tulee käydä laajasti ja näkyvästi nyt, kun yksilön perus- ja ihmisoikeuksien alaan kajoavat uudet tiedustelumenetelmät ovat etenemässä eduskunnan käsittelyyn.

On kuitenkin muistettava, että Turussa nähty silmitön väkivallanteko ei muuta niitä lähtökohtia, joiden mukaan tiedustelutoimivaltuuksia on arvioitava. Yksityisyyden suoja on perusoikeus, ja sen rajoittaminen edellyttää säädettävän lain täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. On myös tunnustettava, että laajamittainenkaan verkkovalvonta tai perusoikeuksien riisuminen ei poista maailmasta terrorismia ja muita väkivallantekoja.

Niitä hallituksen esityksiä, joita hoputetaan kiireellisesti hyväksyttäväksi, ei ole vielä edes annettu. Asiakokonaisuutta odotetaan eduskunnan käsittelyyn vasta syksyllä.

Niitä hallituksen esityksiä, joita hoputetaan kiireellisesti hyväksyttäväksi, ei ole vielä edes annettu. Asiakokonaisuutta odotetaan eduskunnan käsittelyyn vasta syksyllä. Keväällä lausuntokierroksella käynyt tuhatsivuinen luonnospaketti piti sisällään sotilas- ja siviitiedustelua sekä tiedustelutoiminnan valvonnan eri muotoja koskevat ehdotukset. Se herätti asiantuntijoissa ja lausunnonantajissa lukuisia oikeutettuja huolenaiheita. Tietoliikennetiedustelua ja muita uusia tiedustelun muotoja Suojelupolisiin ja Puolustusvoimien käyttöön esittävissä ehdotuksissa on perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta vielä paljon hiottavaa.

Yksilön oikeuksien kannalta on kriittisen tärkeää, että virheet, ylilyönnit ja väärinkäytökset saadaan päivänvaloon ja niihin voidaan reagoida. Siksi on hälyttävää, että sivulliset, joiden välinen viestintä tulisi virheellisesti poimituksi tiedustelun kohteeksi, eivät välttämättä saisi tietää viranomaisten lukeneen viestejään ennen niiden tuhoamista.

Pyrkimykset perustuslakimuutoksen ja lainsäädäntöprosessiin kiirehtimiseen ja kriittisten äänten kääntämiseen ovat huolestuttavia demokraattisen keskustelun kannalta. Perustuslain vaikeutettu muutosmenettely on tärkeä tapa varmistaa, että demokraattiselle lainsäädäntövallalle rajat asettavaan perustuslakiin ei kevyesti kajota.

Eristäytyminen maailmasta ei ole vaihtoehto

Turun rikoksissa voi lopulta olla kyse terrorismista tai sitten väkivallan taustalla on muita tekijöitä. Terrorismin uhka on yhtä kaikki todellinen ja se on otettava vakavasti. Valtion tehtävänä on taata kansalaisten turvallisuus ja mahdollisuus nauttia perustavanlaatuisista oikeuksista sen sijaan, että ne riisutaan turvallisuuden nimissä.

Turvallisuus on taattava myös kaikille muille Suomessa oleskeleville kansalaisuuteen, oleskelun statukseen tai sukupuoleen katsomatta. Valitettavasti moni sivullinen on Turun tapahtumien jälkeen joutunut kohtaamaan uhkailua, väkivaltaa ja turvattomuutta.

Ne, jotka äänekkäästi kritisoivat kansainvälisten sopimusten varaan rakennettua turvapaikkajärjestelmää, ovat käyttäneet Turun tapahtumia häikäilemättömästi oman agendansa ajamiseen.

Turun tapahtumien seurauksena naisiin kohdistuva nettiväkivalta ja uhkailu on saanut uutta bensaa liekkeihin. Ihmisoikeuksista puhuville ja rasismia vastustaville naisille satelee raiskaus- ja tappouhkauksia, toimittajiin kohdistetaan vihakampanjoita ja turvapaikanhakijat sekä maahanmuuttajat joutuvat häirinnän ja viharikosten kohteeksi.

Turvaa kaipaavat edelleen myös sotaa ja vainoa pakenevat. Ne, jotka äänekkäästi kritisoivat kansainvälisten sopimusten varaan rakennettua turvapaikkajärjestelmää, ovat käyttäneet Turun tapahtumia häikäilemättömästi oman agendansa ajamiseen. Todellisuudessa nykyhallituksen turvapaikkapolitiikka on jo tehnyt kansainvälisen suojelun saamisen Suomesta aiempaa vaikeammaksi.

Suomen ja muiden Euroopan valtioiden epäinhimillinen rajojen sulkemiseen, turvapaikanhaun estämiseen ja vastuun ulkoistamiseen tähtäävä politiikka ajaa jo nyt sotaa ja vainoa pakenevia epätoivoisia naisia, miehiä ja lapsia kuolemanvaaraan konfliktipesäkkeissä ja uhkarohkeilla reiteillä turvaan. Selän kääntäminen lopullisesti terrorismista ja vainosta kärsiville ja turvaa hakevien rankaiseminen ei tee maailmasta turvallisempaa paikkaa. Rajojen sulkeminen, kansainvälisistä sopimuksista irtautuminen ja eristäytyminen maailmalta ei ole todellinen vaihtoehto.

Surun hetkellä meidän ei pidä antaa valtaa vihalle ja pelolle. Toivon, että Turun tragedian jälkeenkin yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä pysyvät ihmisoikeudet, usko ihmisyyteen ja luottamus lähimmäiseen.

Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja.

ihmisoikeudetterrorismiturvallisuus Suomi Amnesty International