Näkökulmat Libyan vallanvaihdos

Näkökulma: Libyan petetyt amazighit

Pohjois-Afrikan alkuperäiskansaan kuuluva Sana Elmansour ei kaipaa Gaddafin aikoja, mutta nykyhetkikään ei ole kovin valoisa.
(Kuva: Liam Moloney / CC BY-SA 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Puolesta -lehden numerossa 1/2016.

Amazighit (berberit), joita pidetään yhtenä Pohjois-Afrikan alkuperäiskansoista, ovat usein joutuneet valtataisteluiden välikappaleiksi. Suomessa marraskuussa vieraillut libyalainen toimittaja ja aktivisti Sana Elmansour kertoi maansa vaikeasta tilanteesta ja kamppailustaan amazighien oikeuksien puolesta. Libyan katastrofaalisesta tilasta huolimatta Elmansour ei ikävöi Gaddafin aikaa – tai niin hän ainakin väittää.

Vaikka monet pääsivät nauttimaan Libyan entisen johtajan Muammar Gaddafin kaudella öljytulojen tuomasta vauraudesta, amazighit kuuluivat niihin Libyan väestöryhmiin, joita Gaddafin hallinto laiminlöi. Amazigheja pidetään pohjoisafrikkalaisena alkuperäiskansana, joka on sulautunut vuosisatojen saatossa Välimeren alueen historialliseen kulttuuriin.

Sana Elmansour syntyi 1970-luvun alussa amazigh-enemmistöisessä Zwaran rannikkokaupungissa Pohjois-Libyassa. Libyan amazigheista tiedetään melko vähän verrattuna esimerkiksi Marokon, Algerian tai Tunisian amazigheihin tai Saharan autiomaassa asuviin tuaregeihin, jotka luetaan myös amazigh-kansoihin. Libyan kuudesta miljoonasta asukkaasta noin 15 prosenttia on amazigheja.

"Mitään tutkimusta ei ole tehty. Kyse on pikemminkin niistä, jotka identifioituvat amazigheiksi ja kamppailevat kulttuurinsa ja kielensä puolesta", Elmansour kertoo.

Nykytiedon mukaan Pohjois-Afrikan 700-luvulla valloittaneita arabeja oli varsin vähän, ja alueen kansat ovat pikemminkin arabisoituneet islamin levitessä. Amazighien omaa äidinkieltä kutsutaan tamazighiksi.

"Koulussani kaikki puhuivat tamazighia. Harva osasi arabiaa. Hallitus ei antanut meidän rakentaa yliopistoja tai sairaaloita. Kun ihmiset halusivat opiskella ja hankkia ammatin, piti muuttaa kaupunkiin ja arabisoitua. Eräänä päivänä isäni päätti, että muutamme Tripoliin parantaaksemme perheemme taloudellista tilannetta."

Libyan pääkaupunkiin muuttaminen ei ollut helppoa.

"Muistan, kuinka ponnistelin koulussa. Vaikka olen tietoisesti pyrkinyt unohtamaan joitakin yksityiskohtia niin muistan, kuinka paljon itkin. Olin todella peloissani. Kun muut lapset leikkivät välitunneilla, minä käperryin istuma-asentoon johonkin nurkkaan. Minua myös kiusattiin. Siitä kaikesta toipuminen kesti kauan."

Kulttuurinen toiseus Libyassa

Libyassa eri amazigh-heimoja on rannikon lisäksi etenkin maan läntisessä osassa Nafusa-vuoristossa. Lisäksi länsirajalla etelämpänä asuu noin 20 000 tuaregia. Libyaa onkin mielenkiintoista tarkastella juuri amazigh-vähemmistön näkökulmasta. Elmansourin mukaan amazighit kasvavat kulttuurisen toiseuden asemassa.

"Kasvamme toisen luokan kansalaisina. Emme edes ymmärrä, että arabit ovat miehittäneet maamme. Arabien läsnäollessa sensuroimme automaattisesti taustamme. Näin alemmuuskompleksit rakentuvat. Sorrettu ei pysty kasvamaan eheäksi ihmiseksi, jolla on hyvä itsetunto. Lopulta hän kadottaa identiteettinsä."

Toiseus on yksi inhimillisen ajattelun peruskategorioita. Kirjailija ja filosofi Simone de Beauvoir on muotoillut klassikkoteoksessaan Toinen sukupuoli, ettei mikään yhteisö määrittele itseään yhdeksi esittämättä vastakohdakseen Toista. Ihminen pyrkii luonnehtimaan itsensä oleelliseksi toimijaksi passiivisen Toisen kustannuksella. "Jos olet amazigh, et ole muslimi. Islam kuuluu arabeille. Amazigh-nainen kokee tatuoinneistaan syyllisyyttä, koska hänelle sanotaan, etteivät ne kuulu islamiin."

"Kun muut lapset leikkivät välitunneilla, minä käperryin istuma-asentoon johonkin nurkkaan."

Psykoanalyytikko Julia Kristeva liitti toiseuden ihmisen omaan tiedostamattomaan toiseuteen, jossa se pyrkii heijastamaan kaiken vastenmielisenä ja vaarallisena kokemansa itsensä ulkopuolelle. Kulttuurisen toiseuden keskellä kasvava menettää identiteettinsä ja pahimmassa tapauksessa alkaa itse uskoa itseensä liitettyhin negatiivisiin piirteisiin.

"Meille ei opetettu koulussa omasta historiastamme. Televisiossa puhuttiin vain arabinationalismista ja kansallisuudesta. Kasvamme arabeiksi. Kasvamme puolustamaan arabeja. Koulussa opiskelimme Arabian, emme Pohjois-Afrikan historiaa. Saimme kuulla bani hilalista (Arabian niemimaalta Pohjois-Afrikkaan muuttanut arabiheimo), sankarillisista taisteluista ja Saudi-Arabian historiasta, vaikka elimme Pohjois-Afrikassa. Kaikesta on pitänyt myöhemmin ottaa itse selvää. Onneksi Libyassa oli amazigh-aktivisteja, jotka auttoivat meitä lisäämään tietoisuutta itsestämme."

"Arabikevät" puhkeaa Libyassa

Vuonna 2011 Tunisiassa käynnistyi vallankumousten aalto, joka johti vallan vaihtumiseen myös Libyassa. Gaddafin kaudella maan itäiset osat olivat kokeneet jääneensä paitsioon. Kansannousu alkoikin idässä sijaitsevassa Bengasin kaupungissa. Gaddafin vihollisten, niin maan sisä- kuin ulkopuolellakin, oli helppo käyttää tilannetta hyväkseen. Myös amazighit nousivat Gaddafin hallintoa vastaan. Elmansourille avautui mahdollisuus työskennellä Libyan ensimmäisen tamazighinkielisen televisio-ohjelman juontajana.

"Se oli libyalainen kanava, jonka päämaja sijaitsi Qatarissa vallankumouksen alussa. Yhtiön niin sanottu libyalainen manageri otti minuun yhteyttä. Hän halusi aloittaa ohjelman, joka käsittelisi amazigheja ja kysyi, haluanko olla mukana. Vastasin tietenkin kyllä. Me tarvitsimme ohjelmaa eikä sellaista ollut tehty aiemmin. Lisäksi Qatarin puolustusministeri toivoi minua, 'tyttöä amazighien vuoristosta' (vaikka tulen itse asiassa rannikolta), mukaan ohjelmaan."

Qatarin puolustusministeri vieraili amazighien suojeluksessa Nafusa-vuoristossa.

"Meidän avullamme he pääsivät näkemään, mitä maassa tapahtuu. Sitten he palasivat. Tietenkin vasta myöhemmin tajusin, että he halusivat vain amazighit mukaan puolelleen kapinaan Gaddafia vastaan. He lupasivat meille suojelua ja huolenpitoa. Jälkikäteen on selvää, että teimme virheen. He hyväksikäyttivät amazigheja."

Kun Tripoli oli kaatunut eikä vuoriston amazigheja tarvittu enää, tv-ohjelma lopetettiin yhdellä sähköpostiviestillä.

"En silti kadu tapahtunutta. En noudattanut heidän suunnitelmaansa. Tietenkin he halusivat vain näyttää kulttuuriamme, tanssia ja musiikkia. Mutta en totellut heitä. Teimme uutisia, joissa amazigh-toimittajat haastattelivat ihmisiä ja kertoivat, mitä maassa todella tapahtuu."

Gaddafin hallinto alkoi toden teolla natista liitoksissaan, kun Nafusa-vuoriston voimakas heimo, zintanit, siirtyi kapinallisten puolelle. Naton pommitusten merkitystä usein ylikorostetaan.

Libyan kaaos

Gaddafin kuolemasta on nyt neljä vuotta, eikä taisteluille näy loppua. Tuhannet ovat jättäneet kotinsa. Yksi Afrikan vauraimmista valtioista on raunioina. "Heimojärjestelmä on menettänyt merkityksensä. Aiemmin heimoilla oli tärkeä rooli, mutta siitä tuntuu olevan jo kauan. Nyt kaupungeilla on merkitystä. Poliittisista puolueista on tullut aseineen todella vahvoja. Ne, joilla on aseita ja luonnonvaroja alueillaan, ovat vahvoilla ja kontrolloivat Libyan tapahtumia."

Elmansour uskoo, ettei Libyaan haluta rauhaa. Hänen näkemyksensä mukaan niin Gaddafi kuin tulevatkin hallinnot pysyvät pystyssä vain ulkomaisella tuella. Hieman uskomattomalta tuntuu hänen väitteensä, että Gaddafikin pysyi aikoinaan vallassa CIA:n tuella.

Kansalaisyhteiskuntaa ei tue kukaan.

"Suurvalloille tuntuu sopivan, että libyalaiset tappavat toisiaan jonkun aikaa. Sitten kun he haluavat, he rauhoittavat tilanteen ja pystyttävät uuden Gaddafin hallinnon kaltaisen nukkehallituksen. Gaddafin hallintokin pysyi vallassa USA:n tiedustelupalvelun tuella. YK ei ole tehnyt mitään, se haluaa keskustella sotarikollisten kanssa, vaikka sen pitäisi tukea kansalaisyhteiskuntaa. Silti kaiken takana on Qatar rahoineen. Mistä kaikki aseet ovat tulleet Libyaan? Qatar aseistaa ja pyrkii saamaan muslimiveljeskunnan valtaan." (Muslimiveljeskunta on alun perin Egyptissä 1920-luvulla syntynyt poliittista islamia edustava kansainvälinen liikehdintä, jota edustavia puolueita ja liikkeitä toimii useimmissa Lähi-idän maissa.)

Amazighit ja zintanit ovat historiallisesti jakaneet Nafusan vuoristoalueen.

"Ennen Tripolin kaatumista kaikki olivat amazighien ystäviä ja työskentelivät kanssamme. Nyt zintanit ovat omineet kunnian voitosta itselleen ja onnistuvat hallitsemaan tiedotusvälineitä. Itse asiassa zintanit ovat valvoneet mediaa alusta alkaen. Kun työskentelin Qatarin omistamassa mediassa, näin kuinka läheisessä yhteistyössä zintanit ja Qatar olivat."

Elmansourin puheista voi päätellä, että amazighien ja zintanien välit ovat nykyisin erittäin kireät. Siinä missä amazighit korostavat pohjoisafrikkalaista alkuperäiskansaidentiteettiään, zintanit ovat ylpeitä arabialaisista juuristaan.

"Zintanit kutsuvat itseään puhtaiksi arabeiksi. Historiallisesti heillä on ollut vuosisatojen ajan jatkuvia ristiriitoja amazighien kanssa Nafusa-vuoriston itäosissa. Poliittiset puolueet käyttävät aina tarvittaessa hyväkseen zintanien ja amazighien välisiä historiallisia erimielisyyksiä. Ne tappavat yhden zintanin tai amazighin ja jättävät meidät syyttelemään toisiamme."

Näin valloittajat ovat toimineet aiemminkin. Algeriaa 132 vuotta miehittäneet ranskalaiset (1830–1962) loivat niin sanotun kabylia-myytin. Kabylian vuoriston amazighit nostettiin yhteiskunnallisesti parempaan asemaan kuin kaupunkien asukkaat. Tämä historia hiertää yhä tänäkin päivänä kabylien ja Algerian valtaväestön suhteita. Vastaavanlainen kolonialismin hajota ja hallitse -politiikka on esimerkiksi Ruandan hutujen ja tutsien vihanpidon taustalla.

"Jos tämä on Libyan aamunkoitto, en halua nähdä sen auringonlaskua."

Gaddafin toiseksi vanhin poika Saif al-Islam, josta suunniteltiin isänsä manttelinperijää, on zintanien vankina. Zintanit eivät halua luovuttaa arvokasta vankiaan sen enempää keskushallinnolle kuin Haagin tuomioistuimeenkaan. Elmansourin mukaan al-Islamin pidätyksestä vastasivat itse asiassa amazighit. Hänen zintanien luonteenpiirteitä koskevista yleistyksistään voi aistia selvästi kahden väestöryhmän väliset jännitteet.

"Saif al-Islamia eivät pidättäneet zintanit, vaan etelän amazighit, Ubarin tuaregit. Nafusan amazighit kutsuttiin koolle, mutta zintanit kuulivat siitä. He tulivat pikaisesti paikalle ja veivät hänet. He tiesivät saaneensa hyödyllisen pelikortin. Zintaneita kiinnostaa vain raha ja valta. He eivät ole lojaaleja kenellekään. He ovat luonteeltaan sellaisia. Zintanit muodostuvat eri heimoista, ja monet heistä ovat heikosti koulutettuja. Myös Gaddafi käytti heitä hyväkseen ja rakennutti yhden suurimmista sotilastukikohdistaan zintanien vuoristoalueelle. Nykyisin tukikohta on zintanien hallussa."

Amazighit petetään taas

Libya on jakautunut kymmeniin poliittisiin puolueisiin, heimoihin ja aseellisiin joukkioihin. Maassa on kaksi hallitusta, jotka molemmat toimivat maan rajojen ulkopuolelta. Ranskan entinen suurlähettiläs Patrick Haimzadeh on todennut: "Aiemmin Libyassa oli vain yksi Gaddafi, nyt heitä on tuhat."

Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Egypti tukevat zintaneita ja muslimiveljeskunnan vastaisia voimia yleensä. Saudit kannattavat ääri-islamilaisia salafisteja sekä Yhdysvaltojenkin tukemaa kenraali Khalifa Haftarin armeijaa sekä Arvokkuus-puoluetta. Qatar on puolestaan tukenut Libyan Aamunkoittoa, paikallista muslimiveljeskuntaa edustavaa aseellista liitoumaa. Elmansour väittää Qatarin toimivan myös zintanien kanssa.

"Gaddafin kannattajat ovat jakautuneet kahteen ryhmään. Osa on ääriaineksia, toiset etsivät 'kolmatta tietä' pelastaakseen Libyan. He ovat valmiita unohtamaan Gaddafin. Ääriainekset heiluttavat vihreitä lippuja ja haluavat palauttaa Gaddafin aikaisen järjestelmän."

Amazigh-nuoria on myös saatu huijattua mukaan taisteluihin.

"Libyan Aamunkoiton väitettiin tarvitsevan apua taistelussa Gaddafin kannattajia vastaan. Gaddafin kannattajien, joita kutsuttiin pilkkanimellä Tahloub Libya (vihreä sammal), väitettiin olevan palaamassa valtaan. Qatarin salainen palvelu loi Libyan Aamunkoiton yhteistyössä kansainvälisen muslimiveljeskunnan kanssa. Jos tämä on Libyan aamunkoitto, en halua nähdä sen auringonlaskua."

Miksi amazighit saadaan huijattua kerta toisensa jälkeen?

"No, kuvittele itse olevasi kapinallinen. Sinulle vakuutetaan, että sinun on palattava taistelukentälle, koska Gaddafin tukijat ovat palaamassa valtaan. Ihmiset todella uskoivat tarinaan ja pelkäsivät kostoa. Monet nuoret amazighit jättivät kotinsa ja lähtivät taistelemaan Libyan Aamunkoiton riveissä. Monet heistä kuolivat. He uskoivat taistelevansa Gaddafin kannattajien joukkoja vastaan, vaikka kyseessä oli pikemminkin kamppailu Tripolin hallinnasta. Muslimiveljeskunta oli epäonnistunut vaaleissa ja yritti saada hyvitystä aseiden avulla."

Aavikon tuaregit ja vuoriston amazighit ovat yrittäneet yhdistää voimansa.

"Muutama kuukausi sitten [alkusyksystä 2015, toim. huom.] iso amazigh-delegaatio kutsuttiin Qatariin. Mikä oli lopputulos? Konflikti tuaregien ja tubu-heimon välillä. Qatar maksaa palkkaa 1400 dinaaria kuussa ja lupaa viralliset henkilöpaperit, joita tuaregeille ei esimerkiksi Gaddafin kaudella myönnetty. Etelässä on paljon koulutettuja amazigheja ja tuaregeja, jotka puhuvat useita kieliä. He eivät voineet matkustaa opiskelemaan ulkomaille. Ajattele, miltä se on tuntunut niin monen vuoden kärsimyksen jälkeen."

Hajota ja hallitse -politiikka voi hyvin Libyassa. Elmansourin mielestä libyalaiset ovat eksyksissä.

"He todella luulevat taistelevansa Libyan vuoksi. Kun kerran ottaa vastaan rahaa Qatarilta ja tulee ostetuksi, on mahdotonta enää palata."

NäkökulmaLibyan vallanvaihdos alkuperäiskansatvähemmistöpolitiikkapolitiikkademokratiahallintokonflikti Libya Rauhan PuolestaSuomen Rauhanpuolustajat

Amazighit – Pohjois-Afrikan alkuperäiskansa

Amazigh tarkoittaa tamazighin kielellä henkilöä, joka on vapaa. Usein amazigheja kutsutaan berbereiksi, mutta sanalla on huono kaiku. Berberi-sanan uskotaan juontavan kreikan kielen sanasta barbaroi. Kreikkalaiset nimittivät kaikkia kansoja, jotka eivät puhuneet kreikkaa, barbaareiksi. Hieman samaan tapaan väitetään raakalaista tarkoittavaa eskimo-sanaa loukkaavaksi, kun puhutaan inuiteista ja jupikeista.

Amazigheja arvioidaan olevan 36 miljoonaa Marokosta Egyptin länsirajalle Siwaan ulottuvalla alueella. Suurin osa amazigheista asuu Marokossa (20 miljoonaa) ja Algeriassa (13 miljoonaa). Myös Saharan autiomaassa asuvia tuaregeja (1,3 miljoonaa) pidetään amazigheina. Todellisuudessa monet arabeiksi itsensä mieltävät henkilöt ovat nykytiedon mukaan pikemminkin amazigheja kuin arabeja, jotka saapuivat Pojois-Afrikkaan islamin leviämisen yhteydessä. Myös lukuisat dna-tutkimukset tukevat tätä väitettä. Pohjois-Afrikan kansat arabisoituivat kuitenkin kulttuurisesti osaksi niin sanottua arabimaailmaa.

Amazighit ovat kamppailleet kulttuurinsa ja kielensä säilymisen puolessa nykyisissä Pohjois-Afrikan kansallisvaltioissa. Algeriassa amazigh-alueilla on puhjennut säännöllisesti lukuisia kansannousuja maan itsenäistymisen jälkeen. Nykyisin amazigh-kielet tunnustetaan Algeriassa kansallisiksi kieliksi, kun taas Marokossa ne ovat saavuttaneet jopa virallisen aseman.

Lue myös

(Kuva: Ben Sutherland / CC BY 2.0)

YK: Libyassa vallitsee täydellinen rankaisemattomuus

Maan oikeusjärjestelmä ei pysty puuttumaan laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten murhiin ja kidutuksiin.
Tuhottu Sirten kaupunki Libyassa vuonna 2012. (Kuva: European Commission DG ECHO / cc 2.0)

YK: Libyassa vakavia ihmisoikeusrikkomuksia

Kaikki osapuolet näyttävät syyllistyneen kansainvälisen humanitaarisen lain rikkomuksiin, ja myös terroristijärjestö Isis näyttää vallanneen alaa maassa.
(Kuva: Ben Sutherland / cc 2.0)

YK ja järjestöt: Libyan oikeudenkäynti epäreilu

Syytetyt, joihin kuului muun muassa entisen diktaattorin Muammar Gaddafin poika, eivät saaneet aina olla edes paikalla oikeuden istunnoissa, kritisoivat YK ja ihmisoikeusjärjestöt.