Näkökulmat Myanmarin kehitys

Miksi rohingyat eivät voi palata Myanmariin

Bangladesh ja Myanmar ovat sopineet paenneiden rohingya-muslimien paluusta takaisin Myanmariin. Tutkija Azeem Ibrahimin mukaan todellisuudessa kyseessä on pelkkä tyhjä poliittinen ele.
Kolmihenkinen rohingya-perhe Bangladeshissa
Nuori rohingya-perhe, Mohammad Faisal ja hänen vaimonsa Hajera, elää vauvansa kanssa Bangladeshin Teknafin luonnonpuistoon perustetulla pakolaisleirillä. (Kuva: Farid Ahmed / IPS )

(IPS) -- Myanmar ja Bangladesh allekirjoittivat marraskuun lopulla sopimuksen Bangladeshiin paenneiden yli 600 000 rohingya-muslimin oikeudesta palata Myanmariin. Heidät maasta häätänyt armeijan operaatio on määritelty YK:ssa etniseksi puhdistukseksi ja kansanmurhaksi.

Bangladeshin on määrä laatia lista pakolaisista, jotka haluavat palata vapaaehtoisesti. Myanmar vaatii, että jokaisen palaajan on esitettävä kopio henkilökortista ja todistus asuinpaikastaan Myanmarissa.

Sopimus voi luoda harhakuvan, että kaksi valtiota ratkoo yhdessä pakolaiskriisiä. Todellisuudessa se on pelkkä tyhjä poliittinen ele.

Ensimmäiseksi kompastuskiveksi muodostuvat Myanmarin vaatimat dokumentit. Maan sotilashallinto on johdonmukaisesti joko evännyt rohingyoilta paperit tai takavarikoinut ja tuhonnut ne.

Kansalaisoikeudet mitätöitiin 1989

Silloisen Burman hallitus muutti kansalaisuussääntöjä vuonna 1989. Rohingyojen vanhat henkilöpaperit mitätöitiin eikä heille myönnetty uusia. Siksi valtaosalla pakolaisista ei ollut mitään virallisia papereita.

Lisäksi useimmat joutuivat pakenemaan palavista kylistä henkensä kaupalla. He yrittivät pelastaa lapsia ja vanhuksia, eikä papereiden etsintään ollut mahdollisuutta.

Tehdyn sopimuksen mukaan pakolaiset tulisi palauttaa koteihinsa ja omille mailleen. Se on hyvin epätodennäköistä, koska kylät on poltettu ja buddhalaiset naapurit ovat anastaneet rohingyojen maat ja karjat.

Pian sopimuksen solmimisen jälkeen Myanmar ilmoitti perustavansa leirejä osalle palaajista. Uudelleenasutuksesta vastaava ministeri Win Myat Aye on sanonut, että palaajia otetaan korkeintaan 300 päivässä. Sillä tahdilla kaikkien rohingyojen paluu veisi viisi ja puoli vuotta.

Miksi lähteä suden suuhun?

Toinen kysymys on paluun vapaaehtoisuus. Miksi rohingyat haluaisivat lähteä suhteellisen turvallisessa maassa olevalta leiriltä toiselle leirille vihamielisessä maassa? Siellä heidän turvallisuutensa riippuisi samoista ihmisistä, jotka teurastivat heidän omaisiaan aiemmin.

Tapasin Bangladeshin leireillä useita rohingyoja, jotka sanoivat palaavansa Myanmariin, jos heille taataan kansalaisuus ja tasaveroiset oikeudet. Historia ei puhu sen puolesta.

Myanmarin hallitus ei ole luvannut laillistaa palaajien asemaa tai taata heidän turvallisuuttaan. Vaarana on, että heidät leimataan Bangladeshista tulleiksi maahanmuuttajiksi, kuten aiemminkin.

Myanmarin korkein sotilasjohtaja, kenraali Min Aung Hlaing, on korostanut, että tilanteen pitää olla hyväksyttävä sekä Rakhinen osavaltion ”etnisille” asukkaille että ”bengaleille” (kuten hän kutsuu rohingyoja). ”Ja painon on oltava Rakhinen alkuperäisten asukkaiden toiveilla, koska he ovat oikeita Myanmarin kansalaisia.”

Bangladesh työntää pois

Bangladeshin viranomaiset näyttävät innokkailta lähettämään pois rohingyat, jotka koetaan köyhässä maassa taakaksi ja mahdolliseksi turvallisuusriskiksi.

Bangladesh on pyrkinyt eristämään rohingyat leireille merkkinä siitä, ettei heidän ole tarkoitus jäädä maahan.

Myanmarin siviilijohdolle sopimus on ele, jonka toivotaan helpottavan kansainvälistä painostusta. Myanmarilaisten lähteiden mukaan armeija ja Aung San Suu Kyin hallitus eivät keskustele asiasta, mutta ilman sotilasjohdon tukea Suu Kyi ei saa armeijaa pois rohingyojen kimpusta.

Rohingyat tietävät sen, ja siksi leireille ei muodostu paluusta haaveilevien jonoja. Pysyminen Cox's Bazarin alueelle on paras vaihtoehto rohingyoille tällä hetkellä. Bangladeshin täytyy antaa heidän jäädä eikä työntää heitä takaisin sortajiensa syliin.

Kirjoittaja on Center for Global Policy -laitoksen vanhempi tutkija ja kirjoittanut teoksen The Rohingyas: Inside Myanmar’s Hidden Genocide.

Myanmarin kehitys kansalaisoikeudetvähemmistöpolitiikkapakolaiset BangladeshBurma, Myanmar Suomen IPS

Lue myös

Punaisen Ristin sairaala ja työntekijöitä Cox's Bazarissa Bangladeshissa
Suomen ja Norjan Punainen Risti pyörittävät telttasairaalaa Cox's Bazarissa Bangladeshissa. Potilaspaikkoja on 60.
(Kuva:
Emilia Kangasluoma
/
Suomen Punainen Risti
)

Avun tarve kasvaa päivä päivältä Bangladeshin pakolaisleireillä – ”niin potilaat kuin omaisetkin ovat finaalissa”, kertoo suomalainen sairaanhoitaja

Marja Lantta työskentelee muun muassa keisarileikkauksia hoitavassa SPR:n sairaalassa Bangladeshissa, jonne on paennut tuhansia Myanmarin rohingyoja. ”Kuolleisuustilastot tuntuvat masentavilta, mutta hetkittäin näemme terveitäkin vauvoja, ja silloin koko sairaala iloitsee”, Lantta kertoo.
Rohingya-pakolainen ja vauva
Myanmarin rohingya-muslimeja on paennut jo miljoonan verran Bangladeshiin. Kutupalongin leiri sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Cox's Bazarin kaupungista.
(Kuva:
Naimul Haq
/
IPS
)

Painajaismaiset muistot piinaavat rohingyoja – ”lapsianikaan ei säästetty”

Sadat tuhannet Myanmarin rohingya-muslimit ovat paenneet Bangladeshiin väkivaltaa. Monia piinaavat muistot murhista ja raiskauksista, eivätkä etenkään naiset ole turvassa leireilläkään.
Rohingyoiden pakolaisleiri Bangladeshissa
Bangladeshiin on paennut jo noin 600 000 rohingyaa.
(Kuva:
Tommy Trenchard
/
Caritas / CAFOD
/
CC BY-NC-ND 2.0
)

Lähes neljäsosa rohingya-pakolaislapsista aliravittuja

Pelastakaa Lapset -järjestön mukaan tilanne Bangladeshiin paenneiden rohingyojen pakolaisleireillä on jopa pelättyä huonompi.