Näkökulmat Malin kriisi

Malin hauras rauha

Malin konflikti on seurausta edellisistä, joita on yritetty ratkaista pääasiassa alueen ulkopuolisten taloudellisia intressejä silmällä pitäen, kirjoittavat Karim Maiche ja Hanna Yikona.
(Kuva: Derek Markwell/DFID / CC BY 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Puolesta -lehden numerossa 2/2016.

Pohjois-Malin turvallisuustilanne on heikentynyt. Rikollisliigat ja terroristiryhmittymät haastavat hauraan rauhansopimuksen (Algerin sopimus), joka allekirjoitettiin jo vuosi sitten. Ranska on joutunut jatkamaan terrorisminvastaista taisteluaan, ja se on pyytänyt Euroopan liittolaisilta apua YK- ja EU-operaatioihin Malissa. Juhlapuheita on pidetty, mutta Pohjois-Malin kehitys uhkaa jälleen kerran unohtua. Koko Sahelin alueen turvallisuus on koetuksella.

Pohjois-Mali oli pitkään kärsinyt turvattomuudesta, infrastruktuurin puutteesta ja kuivuuksien aiheuttamista ongelmista. Alueen asukkaiden kapinat oli toinen toisensa jälkeen kukistettu. Erinäiset rauhansopimukset eivät tuoneet kaivattua muutosta.

Malin pohjoisosien asukkaiden ja Malin hallituksen välinen konflikti eskaloitui vakavaksi aseelliseksi yhteenotoksi vuonna 2012, kun Azawadin vapautusliike MNLA tarttui aseisiin. Tuaregit ja MNLA ottivat hallintaansa Pohjois-Malin kaupungit ja perustivat tuaregeista, arabeista ja muista alueen asukkaista koostuvan Azawadin valtion. Myös Muammar Gaddafin Libyan romahtamisen seuraukset ulottuivat seudulle, kun 2000–3000 Libyassa taistellutta tuaregipalkkasotilasta palasi raskaasti aseistettuina Nigerin kautta kotiseudulleen Malin pohjoisosiin.

Ongelmat kytivät pitkään

Niin sanotulla arabikeväällä ja Libyan valtion romahtamisella oli vaikutusta niin Malin kuin laajemmin koko Sahelin geopoliittiseen dynamiikkaan. On silti hyvä pitää mielessä, että ongelmat, jotka johtivat sisällissotaan ja itsenäisen Azawadin, eli kaikkien Pohjois-Malin asukkaiden, valtion perustamiseen, olivat kyteneet aikansa. Lopulta vuonna 2012 Malin armeijaan pettyneistä upseereista koostunut ryhmittymä kaappasi vallan maan presidentiltä kenraali Amadou Toumani Tourélta ja syytti häntä kykenemättömyydestä puolustaa Malin yhtenäisyyttä.

Niin Azawadin perustaminen kuin armeijan suorittama veretön vallankaappaus jäivät vaille naapurimaiden, kansainvälisen yhteisön ja Afrikan unionin tukea. Vähitellen kansainvälisessä mediassa alettiin uutisoida tuaregien liittoutumi sesta islamistien sekä aseiden ja huumeiden salakuljettajien kanssa. Malin yhtenäisyyttä ja hallitusta tukenut Ranska aloitti sotilaallisen intervention, operaatio Servalin, terroristeiksi luokittelemiaan aseryhmiä ja muita rikollisia vastaan. Syyskuussa 2013 Ranskan presidentti François Hollande julisti Malin pääkaupungissa Bamakossa Ranskan "voittaneen tämän sodan".

"Tänään Mali on kuitenkin yhtä hauras kuin vuonna 2012 ennen Ranskan sotatoimia."

Tänään Mali on kuitenkin yhtä hauras kuin vuonna 2012 ennen Ranskan sotatoimia. Pariisin marraskuisten terrori-iskujen jälkeen Ranska vetosi Lissabonin sopimukseen kirjattuihin EU:n turvatakuisiin ja toivoi EU:n jäsenmaiden apua Syyriaan tai muihin konflikteihin – myös Maliin.

Lähettääkö Suomi joukkoja Maliin?

Malissa toimii tällä hetkellä Ranskan oman sotilasoperaation lisäksi YK:n MINUSMA-kriisinhallintaoperaatio ja EU:n sotilaallinen koulutusoperaatio EUTM Mali. Suomi on vastaamassa Ranskan pyyntöön lisäämällä noin kymmenhenkisen miehistönsä määrän kahteenkymmeneen. Juuri Suomihan on korostanut EU:n sotilaallista yhteistyötä Naton sijaan. Pääministeri Juha Sipilän mukaan kesään mennessä päätetään, vasta taanko Ranskan pyyntöön lisäämällä panostusta operaatioihin Libanonissa vai Malissa. Myös ulkoministeri Timo Soinille joukkojen lisääminen sopii hyvin. Hän ei halua profiloitua pelkästään kehitysavun leikkausten ja maahanmuuttokritiikin kautta.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi maaliskuussa Pohjois-Malin turvallisuustilanteen "hälyttäväksi". Ranska ei ole onnistunut estämään alueella vaikuttavien terroristijärjestöjen kuten Islamilaisen Maghrebin al-Qaidan, Mujaon ja Ansar Dinen toimintaa, muusta rikollistoiminnasta (salakuljetus ja huumekauppa) puhumattakaan. Hollanden lausunto sodan voittamisesta on ollut ennenaikainen. Rauhansopimuksen täytäntöönpano on toiminut tuskallisen hitaasti, ja Malin pohjoisosien kipeästi kaivattu kehittäminen uhkaa jälleen siirtyä hamaan tulevaisuuteen.

Rauhansopimus

Tuaregit ovat läntisen Saharan ja Sahelin alueella asuva amazigh-alkuperäiskansa, jonka määrän arvioidaan olevan kahdesta kolmeen miljoonaan ihmistä. Jotkut väittävät, että koko tuaregi-sana on pelkästään 1800-luvun antropologien keksintö amazigh-kieliä puhuvista nomadiheimoista läntisen Saharan alueella.

Tuaregit, jotka käyttävät itsestään nimitystä Kel Tamasheq, koostuivat eri alueiden heimoista: Kel Ahaggar, Kel Ajjer, Kel Gress, Kel Aïr, Tchintabarden, Ifoghas, Idnan ja niin edelleen. Kolonialismin kauden päättyessä tuaregit jäivät Malin ja Nigerin pohjoisosiin sekä pienemmissä määrin Mauritanian, Algerian, Libyan ja Burkina Fason eri alueille. Kansainvälistä tunnustusta ja itsemääräämisoikeutta he ovat odottaneet pian puoli vuosisataa. Tuaregien perinteinen paimentolaiskulttuuri ja kaupankäynti ovat olleet uhattuina kuivuuden ja heihin kohdistuneiden etnisten väkivaltaisuuksien vuoksi. Malissa tuaregit ovat kapinoineet aiemminkin vuosina 1962–64, 1990-luvun alkupuolella ja vuonna 2006.

Pohjois-Malia uhkaa marginalisoituminen

Kyse on koko läntisen Saharan ja Sahelin alueen geopoliittisesta dynamiikasta. Algerian rooli on ollut keskeinen Pohjois-Malin tuaregien ja arabien eri ryhmien muodostaman löyhän liittouman CMA:n (Coordination des mouvements de l’Azawad) ja Malin hallituksen välisissä neuvotteluissa. CMA:n keskeiset toimijat ovat MNLA, HCUA, MAA, CPA ja CM-FPR2. (ryhmistä tarkemmin oheisessa infolaatikossa). Raskaiden neuvotteluiden jälkeen solmittiin niin sanottu Algerin sopimus, jossa kapinallisryhmät lupasivat luopua Pohjois-Malin autonomiasta ja federalistisesta Malista. CMA:n sisäiset rivit kuitenkin rakoilivat MNLA:n kieltäydyttyä aluksi allekirjoittamasta sopimusta. MNLA syytti Algeriaa ja länsimaita painostamisesta ja kiristyksestä. MNLA sai syytöksilleen tukea liittolaiseltaan Marokolta, jolla on kireät välit Algerian kanssa muun muassa Länsi-Saharan konfliktin vuoksi. Algerian tukemat ryhmät HCUA ja MAA esittivät rajuja syytöksiä MNLA:ta kohtaan sopimuksen hylkäämisestä.

Lopulta kuitenkin kaikki osapuolet allekirjoittivat Algerin sopimuksen, mikä oli suuri voitto Algerian ajamalle aluepolitiikalle. Sopimuksella ei ole kuitenkaan onnistuttu rakentamaan kestävää rauhaa alueelle, ja Pohjois-Malia uhkaa jälleen marginalisoituminen ja kehityksestä jälkeen jääminen. Kehitys näyttäisi johtavan samoihin virheisiin, joiden seurauksena Pohjois-Malin aseelliset ryhmittymät ja Malin hallitus ovat ajautuneet säännöllisin väliajoin konfliktiin. Nykyinen konflikti onkin vain seurausta edellisistä kerroista, jolloin on toteutettu lyhytnäköisiä, pääasiassa alueen ulkopuolisten taloudellisten intressien sanelemia ratkaisumalleja.

NäkökulmaMalin kriisi sota ja rauhakonflikti Mali Rauhan PuolestaSuomen Rauhanpuolustajat

MNLA puolustaa pohjoismalilaisten itsemääräämisoikeutta

Rauhan Puolesta -lehti haastatteli yhtä MNLA:n perustamiseen osallistunutta tuaregiaktiivia netin välityksellä. Maanpaossa asuva aktiivi ei turvallisuussyistä halunnut esiintyä omalla nimellään.

Hänen mukaansa MNLA perustettiin puolustamaan Azawadin (Pohjois-Malin) ihmisten itsemääräämisoikeutta. Malin valtio oli hylännyt Azawadin alueen ja sen ihmiset.

"Korruptio kukoisti ja huumeiden salakuljettajat ja terroristit liikkuivat vapaasti Pohjois-Malin alueella. Ainoa tapa oli ottaa ohjat omiin käsiimme ja puolustaa oikeuttamme elää turvallisesti."

Konfliktilla ja sen ideologialla ei ollut mitään yhteyttä Libyan romahtamiseen. "MNLA perustettiin jo kaksi vuotta ennen Gaddafin hallinnon romahtamista." Järjestö oli yrittänyt useaan otteeseen vuonna 2011 neuvotella Malin hallituksen kanssa, mutta hallitus kieltäytyi, ja varsinainen aseellinen konflikti käynnistyi armeijan tultua provosoimaan tilannetta Algerian rajalla sijaitse vaan MNLA:n tukikohtaan.

Pakotettu rauhansopimus ei tuo rauhaa

Haastateltava kertoo, että ketään ei ole koskaan tuomittu jo 1960-luvulta alkaneista Malin armeijan tekemistä ihmisoikeusloukkauksista. Rikoksia ei ole edes tutkittu, ja tekijät on pikemminkin palkittu teoistaan ja he ovat saaneet ylennyksiä. "Suuri osa viimeisintä konfliktia pakoon lähteneistä ihmisistä ei vieläkään uskalla palata kotiin, koska sen enempää rauhasta kuin palaavien ihmisten turvallisuudesta ei ole mitään takeita. Tästä syystä moni jättää palaamatta."

Haastateltavan mukaan suurin ongelma kestävän rauhan saavuttamiseksi Pohjois-Maliin on se, että rauhansopimus on pakotettu ja todellisten ongelmien selvittäminen estetty. "Kyseessä on poliittinen peli, ei rauha, joka toisi mukanaan oikeutta ja kunnioitusta." YK:n rauhanturvaoperaation MINUSMAn rooliin hän suhtautuu kriittisesti: operaation tavoite on vain osaltaan turvata Malin hallinnon paluu pohjoiseen, eikä taistella terrorismia ja salakuljettajia vastaan. YK:n rauhanturvaoperaatioiden päällikkö Hervé Ladsous on sanonut, että rauhanturvaajien tarkoitus on suojella siviiliväestöä. Haastateltava toteaa, että Ranskan ja YK:n operaatioiden alkamisen jälkeen siviiliuhreja on tullut enemmän kuin aiemmin. "Tuore esimerkki on tammikuinen konflikti Menakan alueella, jossa MINUSMAn joukot seisoivat tappelevien ryhmien vieressä tekemättä mitään."

Haastateltava sanoo, että sekasortoinen tilanne Azawadissa horjuttaa koko Länsi-Afrikkaa. Jos aluetta ei voida turvata, on tilanne sama kuin Libyassa nyt. "Libyasta on tullut läpikulku- ja oleskelupaikka usealle terroristiorganisaatiolle. Mali on monen valtion rajanaapuri. Jos alue on vartioimaton, rajat ovat auki, ja terroristiryhmät voivat kulkea täysin vapaasti ympäröiviin maihin."

Teksti: Hanna Yikona. Kirjoittaja on Afous-Afous ry:n puheenjohtaja.

MNLA:n puhemies Moussa Ag Assarid vierailee Suomessa toukokuussa ja osallistuu muun muassa Maailma kylässä -tapahtumaan (Taiga-lava sunnuntaina 29.5.2016 klo 14.20)

Lue myös

Rukoilija tuhotun mausoleumin paikalla vuonna 2013. (Kuva: UN Photo/Marco Dormino)
(Kuva: Oxfam International / cc 2.0)

Ääriryhmien mosaiikki

Keskusvallan hylkäämästä, kurjistuneesta Pohjois-Malista kehkeytyi ääri- ja rikollisliikkeiden tukialue, kirjoittaa Aino Haavisto.
(Kuva: UN Photo / Blagoje Grujic)

YK ottaa vetovastuun Mali-operaatiosta

YK käynnistää Malin rauhanturvaoperaatio MINUSMOn ja ottaa näin vetovastuun kriisin ratkaisemisesta.