Näkökulmat

Ihana, kamala geenimuuntelu

Onko geenimuuntelu kehitysmaiden ruokatilanteen ratkaisija vai vaarallinen kokeellinen teknologia?

http://www.flickr.com/photos/basf/4837106389/in/photostream
 

Geenimuuntelu. Toisten mielestä se voi auttaa maailman nälkäisiä ja vastata ruuantuotannon kasvaviin haasteisiin, toisten mielestä se on riskialtis kokeellinen tekniikka. Onko se tätä nykyä läpikaluttu aihe vai elintärkeä väittely?

Jotta keskustelu ei ainakaan loppuisi, Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen professori Teemu Teeri ja GMO-vapaa Suomi -liikkeen aktivisti, solubiologi Liisa Kuusipalo vastasivat muutamiin tavallisimpiin väitteisiin geenimuuntelusta.

"Kasveja on jalostettu aina"

"Geenimuuntelussa ei ole mitään uutta, kasveja on jalostettu ja risteytetty aina. Yksittäisten geenien siirtäminen on vain tarkempaa", väittää toimittaja.

"Tavallaan juuri näin", vastaa Teeri. Uutta on tietenkin se, että tarkoitukseen sopivia geenejä voidaan siirtää melkeinpä mistä vain. Kasveja on kuitenkin muunneltu jo 10 000 vuotta, ja nykyiset viljelykasvit ovat hyvin kaukana luonnonvaraisesta, hän huomauttaa.

Teeri muistuttaa, että ikää tekniikalle on kertynyt jo 25 vuotta, pelloillakin GMO:ta on ollut jo 15 vuotta. Hänestä sitä voi verrata 1930-luvulla kehitettyyn hybridimaissiin, joka syrjäytti perinteisen maissin noin kymmenessä vuodessa. Jotain hyödyllistä siinä siis on oltava, kun siitä korkeampikin hinta maksetaan, Teeri toteaa.

"Kaikki esitetyt riskit ovat olemassa
myös perinteisessä viljelyssä."

Hänen mukaansa GM-lajikkeet ovat myös yhtä vakaita kuin perinteisetkin. Kaikille uusille lajikkeille tehdään pitkät vakaustestit ennen kuin ne pääsevät pelloille, hän huomauttaa.

Teerin mielestä tärkeintä onkin verrata geenimuuntelun riskejä perinteisen jalostuksen riskeihin. Kaikki esitetyt riskit ovat olemassa myös perinteisessä viljelyssä. Samalla pitää miettiä myös, mitä tapahtuu, jos geenimuuntelua ei käytetä.

Epävakaa ja epävarma teknologia?

Kuusipalo ei ole Teerin kanssa samaa mieltä. Hän allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan geenitekniikka on - jopa vallankumouksellisen - uusi ja kokeellinen tekniikka, jonka seurauksista ei ole varmuutta.

"Siinä rakennetaan viruksen, bakteerin ja kasvin DNA:n yhdistelmä, joka väkivalloin muuttaa kohdesolun toiminnan. Siirretty keinotekoinen geeni sotkee muun perintöaineksen toimintaa. Tämä näkyy siinä, että läheskään kaikki geeninsiirron kohteet eivät ole halutunlaisia", hän sanoo.

Myöskään vanhaan jalostukseen vertaaminen ei hänestä toimi, sillä se käytti "koko kasvin perintöainesta sellaisena kuin luonto se oli tehnyt".

Kuusipalon mielestä GMO:ta ei ole testattu tarpeeksi ja siitä tiedetään liian vähän. Hänestä testit ovat liian lyhyitä. Hän myös kritisoi sitä, että ne ovat pääosin GM-kasvien kehittäjien tekemiä.

"Pahinta on, että luontoon päässyttä muunneltua DNA:ta ei voi poistaa sieltä, jos ongelmia ilmenee. Tulisi siis ensin varmistaa, että haittoja ei ole", hän toteaa.

"Luontoon päässyttä muunneltua
DNA:ta ei voi poistaa sieltä,
jos ongelmia ilmenee."

Teeri puolestaan pitää väitettä testaamattomuudesta vanhana. "Siitä jauhettiin ehkä joskus kymmenen vuotta sitten." Viime vuosikymmenenä GMO:n ja tavallisten viljelykasvien eroja ja yhtäläisyyksiä on tutkittu myös Suomessa. EU-tasolla asiaa on käsitellyt muun muassa raportti vuosikymmenen GMO-tutkimuksesta.

"Ei tietenkään riitä, että sanoo, siellä on vain yksi geeni, ei se paljon tee", Teeri sanoo. "Siihen voidaan vastata, että oletteko kokeilleet? Onko mitattu? Nyt voi sanoa, että on mitattu, se on juuri näin."

"Ympäröivä luonto ja luomu saastuvat"

Seuraava väite on, että jos GM-kasveja viljelee, ne eivät pysy rajatulla alueella vaan leviävät, syrjäyttävät toisia lajeja ja geenit niin sanotusti karkaavat. Tämän takia luomuviljely tai GM-elementtien välttäminen tulee mahdottomaksi.

"Nyt unohtuu se, että myös perinteiset viljelykasvit karkaavat, samalla tavalla", Teeri vastaa. Karkaaminen ja geenien leviäminen on yksi maanviljelyn riskejä, eikä sillä ole eroa, ovatko kasvit geenimuunneltuja vai eivät. "Kysymys on siitä, että kuinka iso ongelma se on, suhteessa siihen, että ei jalostettaisi kasveja."

Kuusipalo uskoo kuitenkin mainittujen uhkien olevan aiheellisia. "Vaikutuksista luontoon ei ole vielä mitään tietoa. Keinotekoisen DNA:n piti hajota kasvin kuoltua, mutta siirtogeenistä maissin DNA:ta löytyy lähijoen simpukoiden munarauhasista. Ei tiedetä, miten se siellä vaikuttaa", hän sanoo.

Molempien mukaan pitää paikkansa, että GM-viljoista tehtyä rehua syöneen tuotantoeläimen lihassa on jäänteitä GMO-elementeistä. "Ei ole tietoa siitä, mitä se aiheuttaa. Edelleenkin puuttuvat seurantakokeet, joilla turvallisuus varmistettaisiin", Kuusipalo sanoo.

"Mutta on siitä jäänteitä myös perinteisestä rehusta. Niitä on niin vähän, että niitä ei aiemmin ole pystytty edes analysoimaan. Ja elementit ovat palasina, ne eivät ole kokonaisia geenejä", Teeri kommentoi.

Geenimuuntelun seurausten epävarmuuteen Teeri muistuttaa, että mistään asiasta ei ole täydellistä varmuutta.

Esimerkkinä hän käyttää amerikkalaisen pensasmustikan ja suomalaisen juolukan risteytystä, pensasmustikkaa. Ei ole täydellistä varmuutta siitä, että siinä ei ole haitallisia kemikaaleja, tai siitä, että pensasmustikkageeni ei karkaa juolukkapopulaatioon. Toisin sanoen saman huolen pitäisi koskea paljon suurempaa joukkoa kasveja kuin vain geenimuunneltuja, joten tämä epävarmuus ei voi olla kritiikin ydin, hän toteaa.

Luomuviljelyn niin sanotulle saastumiselle ei puolestaan Teerin mukaan ole biologisia syitä. Hän sanoo, että geenimuuntelun alkuaikoina 1980-luvulla luomupuoli ei ollut ottanut GMO-viljelyyn kielteistä kantaa. Sitä pidettiin päin vastoin mahdollisuutena. "Se ei ole luomun perusperiaatteita vastaan, jossa kemikaaleja ei käytetä."

Jos luomu asettaa sellaiset säännöt, että sekoittumista GMO:n kanssa ei saa olla, se on tietenkin asettanut itsensä vaikeuksiin, Teeri sanoo. Samoin se olisi pulassa, jos se asettaisi sellaisen säännön, että perinteisten viljelykasvien siemenet eivät saa sekoittua luomuun. "Sellaista sääntöä ei vain ole tehty", Teeri huomauttaa.

Riittääkö ruoka, torjutaanko tuholaiset?

Sitten toimittaja väittää, että ruokaa ja kasvilajikkeita on jo maailmassa tarpeeksi, eikä uusia tarvita. Teeri pitää ajatusta perin eurooppalaisena. "Se on hyvin lyhytnäköistä."

"Ehkä asian ydin on siinä, että eurooppalainen ei tarvitse lisää ruokaa. Eikä ilmeisesti halvempaakaan ruokaa." Hänen mielestään asetelma muuttuisi kun ihmiset ymmärtäisivät, että jotain on tehtävä.

Ruoantuotanto on jatkuvien haasteiden edessä. Väestö kasvaa ja ruokaa tarvitaan lisää. Lisäksi käydään kilpajuoksua tuholaisten kanssa, sillä taudinkestävät lajikkeet pysyvät taudinkestävinä vain rajallisen ajan, Teeri sanoo. Myös ilmastonmuutos lisää omat haasteensa tähän kokonaisuuteen.

"Pysyäkseen paikoillaan täytyy juosta koko ajan", hän tiivistää. "Riittävän ravinnon tuottamiseen täytyy käyttää kaikkia keinoja, myös kasvinjalostusta."

"Teoriassa GM-tekniikka kuulostaa hyvältä ja houkuttelevalta, mutta käytännön sovellukset ovat tähän asti olleet huonoja ja aiheuttaneet vain lisää ongelmia", Kuusipalo vastaa ruuan riittävyyttä koskevaan väitteeseen.

"Käytännön sovellukset ovat tähän asti

olleet huonoja, ja aiheuttaneet
vain lisää ongelmia."

"Vaikka kasvinjalostus on ollut hyödyllistä, sekin lähestyy tasoa, jossa koirarotujen kanssa jo ollaan. Liiallinen yksipuolisuus ei ole hyväksi", hän lisää.

Geenitekniikka on saanut aikaan useimmille torjunta-aineille vastustukykyisiä rikkaruohoja, sanoo Kuusipalo. Hänen mukaansa se on myös lisännyt myrkkyjen käyttöä pelloilla ja lopputuotteissa.

Teeri painottaa, että geenitekniikallakaan ei saadakaan aikaan pysyviä ratkaisuja, kuten ei millään lajikejalostuksella. Mikä tahansa vastustuskykyinen lajike kehitetään, tuholaiset ynnä muut kehittyvät sitä vastustamaan. Vastustuskyky tosin on hänen mukaansa kehittynyt usein yllättävänkin hitaasti.

Monopolit ja mahdollisuudet

Voivatko geeniteknologian ongelmat liittyä sitten enemmän itse teknologian ulkopuolisiin asioihin, kuten säädöksiin ja yritysten toimintaan?

Kuusipalo on sitä mieltä, että "itse GM-tekniikka on niin lapsen kengissä, ettei sitä voi turvallisin mielin luontoon vapauttaa".

"Luonnon patentoiminen ja siemenlajikkeiden yksipuolistaminen ovat osa kaupallista tehomaataloutta. Myös Suomessa pyritään vanhoja hyviä lajikkeita poistamaan siemenkaupasta", hän sanoo.

Teeri puolestaan kritisoi säädöksiä. "Ongelmaksi on tullut lainsäädäntö, joka on menetelmäkeskeinen."

"Se tarkoittaa sitä, että jos teet GM-lajikkeen, sinun pitää tehdä siihen sellainen riskianalyysi, josta ei ole kuuna päivänä kuultu ja joka maksaa kymmeniä miljoonia. Ja se on myös johtanut siihen, että ainoat, jotka voivat GMO:ta käyttää, ovat näitä jättiläisiä, joilla on niin sanottu monopoliasema."

Teerin mukaan poliittiset syyt ovat rajoittaneet teknologiaa niin paljon ja tehneet siitä niin kallista, että käyttö on rajoittunut muutamiin ominaisuuksiin ja lajikkeisiin. "Mahdollisuuksia ja potentiaalia olisi kauheasti, esimerkiksi taudinkestävyyden suhteen. Ja se on juuri sellainen asia, joka sopisi muun muassa pienviljelijöille köyhissä maissa."

"Mahdollisuuksia ja potentiaalia
olisi kauheasti, esimerkiksi
taudinkestävyyden suhteen."

Siihen kritiikkiin, että GM-viljat eivät aina ole täyttäneet lupauksiaan vaikkapa paremmasta tuotosta, Teeri vastaa: "Mitä me tehdään sellaiselle tilanteelle, jossa uusi kasvilajike ei vastaa kaikkia lupauksia? Laitetaanko me teknologia pannaan, jalostus? Ei tietenkään näin voi ajatella."

Erimielisyydestä eteenpäin

Mutta miten tavallinen tallaaja voi muodostaa mielipiteen tätä juupas-eipäs -väittelyä seuratessa?

Teerin mielestä ihmisten päätökset eivät usein perustu tietoon, vaan erilaisiin tuntemuksiin asioista. Hänen mukaansa GM-keskustelussa on se ongelma, että ei osata oikein sanoa, miksi sitä vastustetaan. Hänen mielestään vastustus johtuu usein väärinymmärryksistä, romanttisista ajatuksista siitä, mikä on luonnollista, tai poliittisista syistä.

Kuusipalon mielestä erot ovat maailmankatsomuksessa. "Jos luontoa katsoo laboratoriosta käsin, se näyttää yksinkertaiselta ja hallittavalta. Jos sitä tutkailee ekologin silmin, se on monimutkaisten vuorovaikutusten verkko, jota tulee kunnioittaa ja sotkea mahdollisimman vähän."

Teerin mukaan Kuusipalo on biologien parissa selvässä vähemmistössä, tai "eri mieltä kuin melkein kaikki muut biologit". "En tiedä, mistä hän on saanut päähänsä [GMO:ta] vastustaa, sillä hänen keinonsa eivät ole tieteen keinoja", hän sanoo.

Kuusipalo sanoo, ettei usko edustavansa mitään vähemmistöä ja sanoo saavansa kollegoilta kiitosta kritiikin ylläpitämisestä. "Ne, jotka ovat riippuvaisia apuraha-rahoituksesta, eivät ole vapaita puhumaan. Biotekniikka-professorit ovat hyvin vaikutusvaltaisia, eivätkä rahan hakijat voi leimautua", hän sanoo.

Helppoa mielipiteiden, tiedon ja tietämättömyyden viidakossa luoviminen ei siis ainakaan ole. Tärkeintä lienee valmius miettiä perusteluitaan ja tarkastella niitä yhä uudelleen - etenkin alalla ja maailmassa, joka muuttuu vauhdilla ja tuottaa jatkuvasti lisää tietoa. Eli ei kun lisäinformaatiota etsimään.

NäkökulmaGM-ruokaRuokaturva ruokageeniteknologia

FT Teemu Teeri on kasvinjalostustieteen professori Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella.

FT Liisa Kuusipalo työskentelee solubiologina ja on aktiivinen muun muassa GMO-vapaa Suomi -liikkeessä.

Lue myös

(Kuva: Edgardo W. Olivera / CC BY 2.0)

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
(Kuva: Andrew Writer / Flickr.com / CC BY 2.0)

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.
(Kuva: Lei Han / CC BY-NC-ND 2.0)

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.