Euroopassa luovutaan siviilipalveluksesta | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Euroopassa luovutaan siviilipalveluksesta

Asevelvollisuudesta luopumisen myötä siviilipalvelus käy yhä harvinaisemmaksi, mutta Suomessa puhutaan kansalaispalvelusta.

Suomessa käytössä oleva kaikille miehille pakollinen asevelvollisuus on yhä harvinaisempi järjestely Euroopassa. Vain 13 eurooppalaista maata perustaa yhä puolustuksensa asevelvollisuuteen, kun enimmillään maita on ollut 38.

Ripeimmin asevelvollisuudesta on luovuttu 2000-luvulla: tähän mennessä 20 maata on lakkauttanut asevelvollisuuden. Viimeisimmät luopujat ovat olleet Serbia ja Saksa. Asevelvollisuuden sijaan on siirrytty joko ammattiarmeijaan, vapaaehtoiseen asepalvelukseen tai näiden yhdistelmään.

Asevelvollisuudesta luopumisen myötä myös siviilipalvelus on käytössä yhä harvemmissa maissa, ilmenee Suomen Sadankomitean selvityksestä Siviilipalvelus Euroopassa – Omantunnon ja yleisen asevelvollisuuden takia. Selvityksen on kirjoittanut YTM Jarmo Pykälä.

Sadankomitea haluaa selvityksellään osallistua asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta maassamme käytävään keskusteluun. Viime vuonna niin kutsuttu Siilasmaan työryhmä julkisti raporttinsa Suomalainen asevelvollisuus 2010 ja maaliskuussa julkistettiin siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietintö.

Siviilipalveluksen tarkoituksena on Sadankomitean selvityksen mukaan "sovittaa yhteen maanpuolustusvelvollisuus sekä yksilön uskonnon ja omantunnon vapaus", jotka on taattu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.

Useimmissa maissa uskonnollinen, eettinen tai moraalinen vakaumus on pitänyt todistaa, mutta nykyisin tästä käytännöstä on lähes kaikissa maissa luovuttu.

Esimerkiksi Suomessa vakaumuksen tutkinnasta luovuttiin vuonna 1985 säädetyllä väliaikaislailla. Tuoreimmassa, vuonna 2008 säädetyssä, siviilipalveluslaissa ei enää edes edellytetä erityistä uskonnollista tai eettistä vakaumusta, pelkkä vakaumus riittää.

Tehoton kansalaispalvelu

Kun Suomessa keskustellaan joko asevelvollisuudesta tai siviilipalveluksesta, liikutaan herkällä alueella. Erityisesti koko miespuoliselle ikäluokalle pakollista asevelvollisuutta perustellaan sen kansalaispalvelusluonteella. Jarmo Pykälän mukaan kansalaispalvelun korostaminen on suomalainen erikoisuus: "En ole muualla törmännyt tällaiseen ajatteluun."

Erityisen kummallisena ajatuksena Pykälä pitää kaikille pakollista kansalaispalvelua, josta oman ilmoituksensa mukaan "suomalaisten yhteisöllisyyttä hakeva ja poliittisesti riippumaton pienryhmä" on julkistanut esityksensä. Ryhmän ajatuksena on, että kansalaispalvelun kautta sekä puolustusvoimat että yhteiskunnan muut sektorit saisivat työvoimaa.

Pykälän mukaan kaikille pakollinen kansalaispalvelu on tehoton vaihtoehto. Esimerkiksi Saksassa, jossa enimmillään oli 97 000 siviilipalvelusmiestä, "siviilipalvelustyövoima johti resurssien hukkaamiseen ja nosti kokonaiskustannuksia" ja "yksityiset yritykset pystyivät tarjoamaan laadukkaampia palveluja", kuten Katarina Keller, Panu Poutvaara ja Andreas Waegener tutkimuksessaan totesivat.

Samoin selvityksestä käy ilmi, että Lapinjärven siviilipalveluskeskus kykenisi kolmella neljällä palkatulla henkilöllä hoitamaan noin 50 siviilipalvelusmiehen työpanoksen.

"Kansalaispalveluun liittyvä hyödyllisyys on toiveajattelua", Pykälä tiivistää.

Toinen keskeinen ongelma Pykälän mukaan on se, että kaikille pakollisen kansalaispalvelun säätäminen olisi ristiriidassa muun muassa Suomea velvoittavien Kansainvälisen työjärjestön ILOn pakkotyötä ja orjuutta koskevien sopimusten kanssa.

Kaikille pakollisen kansalaispalvelun sijaan Suomessa olisi Pykälän mukaan oleellisempaa keskustella kansalaisten oikeuksista suhteessa valtion oikeuteen asettaa velvollisuuksia.

Saksassa tästä teemasta on keskusteltu ja siellä "yksi perustelu luopumiselle pakollisesta asevelvollisuudesta oli, että maan perustuslaki takaa kansalaisten elämän koskemattomuuden lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita", Pykälä muistuttaa.

Lisäksi Pykälä toivoo, että Suomessa jatketaan Puolustusvoimien 2000-luvun loppupuolella aloittaman valikoivuuden lisäämistä sekä siirtymistä yhä enemmän järjestelmään, jossa varusmiespalvelukseen otetaan kaikkein motivoituneimmat ja soveltuvimmat.

Siviilipalvelus Euroopassa

Pakollisen asevelvollisuuden maista kahta lukuun ottamatta asevelvollisuuden voi hakemuksesta suorittaa siviilipalveluksessa. Poikkeusmaat ovat Turkki ja Valko-Venäjä.

Turkissa palveluksesta kieltäytyvät on tuomittu vankeusrangaistuksiin, mistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuonna 2006 antanut langettavan päätöksen.

Valko-Venäjä on saanut YK:n ihmisoikeuskomitealta huomautuksen siitä, ettei lakia siviilipalvelusta ole koskaan säädetty, vaikka maan perustuslaissa tällaisen lakiin viitataan.

Tanskaa lukuun ottamatta siviilipalvelus on kaikissa maissa pidempi kuin asevelvollisuusaika. Tanskassa siviilipalveluksen pituus on neljä kuukautta, mikä on sama kuin useimpien asevelvollisten palvelusaika.

Muissa maissa siviilipalveluksen pituus on 1-15 kuukautta pidempi kuin asevelvollisuus. Pisin siviilipalvelus on Venäjällä, 42 kuukautta.

Kypros ja Viro eivät ole järjestäneet siviilipalvelusta, vaikka kieltäytyminen asepalveluksesta on mahdollista. Kyproksella aseettoman palvelun pituudeksi on säädetty 34 kuukautta, mutta käytännössä palvelua ei ole järjestetty. Virossa ei ole säädetty lakia siviilipalveluksesta, eikä siviilipalvelukseen hakeutuvia määrätä palvelukseen.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia