Näkökulmat Seksityöläisten oikeudet

Elämää leiman varjossa

"Lainsäädäntö, jossa prostituutio nähdään vain naisiin kohdistuvana väkivaltana, tekevät minusta uhrin", kirjoittaa seksityöntekijä.
(Kuva: Kevin Dooley / cc 2.0)

Artikkeli on julkaistu aiemmin Pro-tukipisteen blogissa.

Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista. -Epiktetos, n. 55-135 jKr.

Olen valinnut seksityön itse, olen työssäni hyvä ja se tuottaa minulle onnistumisen kokemuksia ja elämäniloa.

Samaan aikaan kärsin. Kärsin, koska työni takia minut leimataan huonoksi naiseksi. Tämä leima aiheuttaa monenlaista ahdistusta ja päänvaivaa.

Aina kun kuulen, että seksityöntekijää kaivataan haastateltavaksi tai kommentoimaan televisioon, lehtiin tai radioon, käyn sisäistä taistelua.

Haluaisin vastata kyllä asiallisiin haastattelupyyntöihin. Haluaisin puhua työstäni avoimesti. Haluaisin kertoa, mitä kieltolainsäädäntö tekee alalle, ja selittää, miksi se hankaloittaa toimintaani. Haluaisin näyttää kasvoni, koska tiedän, että se antaisi enemmän pontta sanomalleni.

Mutta en voi. Julkinen esiintyminen omilla kasvoilla on seksityöntekijälle iso riski.

Esimerkiksi: Mitä jos väärät ihmiset saavat tietää, mitä teen ja menetän lasteni huoltajuuden? Tai ehkä heitä aletaan kiusata päiväkodissa ja koulussa työni takia. Entä jos vuokranantaja tunnistaa minut ja irtisanoo asunnon? Menetän kotimme. Mitä jos oikea nimeni ja yhteystietoni selviävät ja minua aletaan häiriköidä tai uhkailla? Alkavatko naapurit juoruta minusta? Tunnistetaanko minut, kun käyn työhaastatteluissa? Laittavatko sukulaiseni ja ystäväni, joille en ole voinut kertoa työstäni, välit poikki? Jäänkö kokonaan ilman tukiverkkoa? Joutuvatko vanhempani kärsimään ja kohtaamaan syrjintää, koska heidän tyttärensä tekee myy seksiä?

Jos teen yhteistyötä jonkun kanssa, minut tai työtoverini voidaan lain silmissä katsoa parittajaksi. Entä jos kerron, että minulla on yhteinen työtila kollegan kanssa? Ehkä se asettaa minut tai työtoverini lain näkökulmasta huonoon valoon. Voiko joku tehdä silloin toiminnastani tutkintapyynnön? Entä jos työtilan vuokranantaja tunnistaa minut ja alkaa kiristää minulta palveluita ilmaiseksi? Mitä jos minulta evätään majoittuminen hotelleissa, koska respa tunnistaa minut? Missä sitten teen töitä?

"En ole ollut uhri aiemmin, enkä ole sitä nytkään."

Jos puhun seksityöstä julkisesti, riskeeraan koko elämäni, vaikka olen tavallinen kunnon kansalainen. Siksi minua loukkaa erityisesti se, että ihmiset, jotka vakuuttavat marssivansa tasa-arvon puolesta ja leimoja vastaan, sulkevat korvansa, kun joku meistä seksityöntekijöistä rohkenee puhua.

Jotkut julkisesti puhuvat vaikuttajat pitävät seksityöntekijöiden sanomaa "kovaäänisen vähemmistön" metelinä. Se on pyrkimys nollata kaikki, mitä sanomme, ja vähentää niiden seksityöntekijöiden mielipiteiden arvoa, jotka uskaltavat puhua julkisesti. Ikään kuin sillä mitä sanomme, ei olisi mitään merkitystä, koska olemme vain sitä kovaäänistä ja hyväosaista vähemmistöä.

En ole ollut uhri aiemmin, enkä ole sitä nytkään (olen valinnut työni tietoisesti ja teen valinnan uudelleen aina, kun päätän ottaa asiakkaan vastaan).

Silti leimaavat asenteet ja abolitionistinen lainsäädäntö, jossa prostituutio nähdään vain naisiin kohdistuvana väkivaltana, tekevät minusta uhrin.

Ne kaventavat mahdollisuuksiani tehdä työtäni turvallisesti ja toimia avoimesti ja julkisesti. Siten ne asettavat minut entistä haavoittuvaisempaan asemaan.

Saman karhunpalveluksen lainsäädäntö ja asenteet tekevät minua heikommassa asemassa oleville seksityöntekijöille. Myös niille, jotka ovat uhreja omastakin mielestään.

Asenteiden hiljentämä

NäkökulmaSeksityöläisten oikeudet genderseksuaalisuustyölaki Pro-tukipiste ry

Lue myös

Intialaiset seksityöläiset harjoittelevat kondomin käyttöä puupeniksellä.
Intian Chennaissa seksityöläiset harjoittelevat kondomin käyttöä.
(Kuva:
Stella Paul
/
IPS
)

Intian Chennaissa seksityöläiset saavat ilmaisia kondomeita

Terveyspalveluita on tarjolla naisille, mutta transsukupuolisilla on vaikeampaa. Naisten kondomeihin on sen sijaan varaa vain harvoilla, vaikka seksityöläiset uskovat, että ne olisivat helpompia ja tehokkaampia.
Mariela Castro Espín (toinen vas.) johtaa Kuuban seksuaalikasvatuksen keskusta, joka järjesti tammikuussa kansanvälisen symposiumin. (Kuva: Jorge Luis Baños / IPS)

Prostituutiosta tuli puheenaihe Kuubassa

Vilkastunut matkailu on lisännyt prostituutiota Kuubassa virallisista kielloista huolimatta. Siksi asiasta pitää myös puhua, asiantuntijat sanovat.
(Kuva: Bob Jagendorf / CC BY-NC 2.0)