Näkökulmat Venäjän demokratia

Dinastija ja muita epätoivottuja ilmiöitä

Politiikan paluu Venäjälle valpastutti maan hallinnon, kirjoittaa Kirill Martynov. Tilannetta, jossa kaikki on politiikkaa ja kiellettyä, voi olla kuitenkin vaikea hallita.
(Kuva: Alexandr Trubetskoy / cc 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 4/2015. Tilaa lehti täältä.

Heti alkuun muutama huono uutinen. Dinastija-tiedesäätiön perustaja Dimitri Zimin ilmoitti säätiön lakkauttamisesta, Kidutuksen vastainen komitea on keskeyttänyt työnsä ja lehdissä on julkaistu "isänmaallinen stop-lista" eli lista ei-toivotuista järjestöistä, joiden toiminta voidaan lopettaa haitallisena.

Jopa kaikkein vakaumuksellisinkin konservatiivi ja maan hallinnolle lojaali kansalainen ymmärtää, että Dinastijan rahoitusohjelmien sulkeminen ei ole Venäjän edun mukaista. Sen suora seuraus tulee olemaan tiedettä käsittelevien kirjojen, tutkijoiden ja koulutettujen ihmisten väheneminen. Ja niin me jäämme taas enemmän muusta maailmasta jälkeen.

Pari päivää ennen Ziminin julkistamaa päätöstä Dinastijan kohtalosta oikeusministeri Konovalov kertasi Dinastijan tekemän virheen. Se oli rahoittanut taloustieteilijä ja politiikantutkija Jevgeni Jasinin johtaman Liberalnaja Missija -säätiön toimintaa. Liberalnaja Missija on Konovalovin mukaan "osallistunut poliittisen toiminnan organisointiin ja toteuttamiseen" eli ollut poliittisesti aktiivinen. Poliittinen aktiivisuus taas saattaa jollain lailla vaikuttaa politiikkaan, mikä on huolestuttavaa. Toinen raskauttava seikka Liberalnaja Missijan kohdalla on se, että se on "pyrkinyt yleiseen vuorovaikutukseen sekä kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallinnon huomion herättämiseen". Voin tulkata lukijalle, että myöskään tämä ei ole toivottu eikä iloinen asia.

Epätoivottua poliittista aktiivisuutta on se, että joku tekee jotain, mikä herättää huomiota. Siten hän saattaa, ainakin teoriassa, vaikuttaa johonkin ja olla siten häiriöksi valtion harjoittamalle "oikealle" politiikalle.

Määritelmän myötä mieleen juolahtaa kysymys, jääkö jäljelle enää mitään toimintaa, mikä ei olisi poliittista? Vastaus on ei, koska kansalaisten kaikki mahdolliset aktiviteetit harrastuspiireistä lähtien saattavat – periaatteessa – jollain lailla vaikuttaa politiikan kulkuun. Pyrkimys vuorovaikutukseen ja huomion herättämiseen taas on ihmisolennolle luonteenomaista, joten sitä voi olla vaikea karsia yhteiskunnasta pois.

Juuri tähän kiteytyy ulkomaisten agenttien aikakauden kiperin ongelma. Yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan lainsäädännön sanamuodot ovat niin ympäripyöreitä, että vieraan agentin leima voidaan lätkäistä minkä hyvänsä kansainvälisiä yhteyksiä ylläpitävän ja "poliittista toimintaa" harjoittavan organisaation päälle. Rajanvedot poliittisen toiminnan määrittelyssä voimme jättää vanhojen ja viisaiden harteille. Konovalov ja hänen tuomarinsa pitävät kyllä huolen siitä, että kukin saa asiassa oikeanlaista oikeutta. Sen todistaa Kidutuksen vastaisen komitean tuore tapaus. Ilmeisesti kidutus on niin erottamaton osa Venäjän valtion politiikkaa, että sen vastustaminen on puuttumista maan suvereniteettiin. Komitean kohdalla ei pidä unohtaa myöskään sitä, että se saattoi pyrkiä jonkinlaiseen vuorovaikutukseen. Ja sehän on aina potentiaalisesti vahingollista isänmaalle, kuten juuri olemme oppineet.

"Kaikki muu paitsi television katselu kotona on poliittista toimintaa. Kokonaiset ministeriöt on nyt valjastettu viemään tämä viesti läpi kansalle."

Kymmenen vuotta sitten valitettiin, että politiikkaa on Venäjällä niin vähän eikä se kiinnosta ketään. Nyt politiikka on palannut vaatteet uutuuttaan hohtaen. Krimin jälkeen poliittiseksi kannanotoksi tai toiminnaksi ollaan voitu katsoa aivan mikä tahansa tapahtuma. Kaikki muu paitsi television katselu kotona on poliittista toimintaa. Kokonaiset ministeriöt on nyt valjastettu viemään tämä viesti läpi kansalle.

Kysymys kuuluu, mitä Venäjä aikoo tehdä tällaisella määrällä politiikkaa. Konovalov ja kumppanit eivät ehkä ole aivan perillä siitä, millaisille raiteille ovat lähteneet. Tilanne, jossa kaikki on politiikkaa, mutta kaikki poliittinen on kielletty, voi olla haastava hallita. Jokainen pikkuasia joutuu tarkastelun alle. Ihmiset eivät voi enää noin vain pitää toisilleen esitelmiä taikka jakaa lehdyköitä.

Mielenkiintoinen on myös "ei-toivotun organisaation" käsite. Federaation hallinto on tällä hetkellä listannut sellaisiksi seuraavat 12 toimijaa: National Endowment for Democracy (NED), International Republican Institute (IRI), National Democratic Institute for International Affairs (NDI), Freedom House, Soros-, MacArthur-, Charles Stewart Mott-, ja Education for Democracy -säätiöt, Ukrainian World Congress, East European Democratic Center, Ukrainian World Coordinating Council sekä Crimean Field Mission on Human Rights. Kaikki nämä, ukrainalaisia järjestöjä lukuun ottamatta, ovat toimineet Venäjällä rauhanomaisesti jo vuosia.

Lain mukaan oikeusministeriöllä on suora valta määrätä näiden järjestöjen toiminta Venäjällä päättymään välittömästi. Mitään erillistä prosessia ei tarvita. Senaattoreiden mukaan ne "horjuttavat isänmaallista yhtenäisyyttä", joten niiden maahamme kohdistama "pehmeä aggressio" on poistettava kuvasta.

Listalla viimeisenä oleva Andrei Jurovin Krimin Ihmisoikeuskenttämissio ei ole edes järjestö, vaan pelkkä hajanainen joukko vapaaehtoisia. Vahvistuvatko venäläisten patrioottien rivit todella sillä, että kielletään muutamia vapaaehtoisia julkaisemasta tietoa Krimin ihmisoikeustilanteesta? Taitaa pikemminkin olla niin, että Venäjä pelkää muuta maailmaa ja näkee vaalimansa yhtenäisyyden pelastamiseksi yhden ainoan keinon – luoda maasta umpio, jossa yhteydenpito ulkopuolelle on kielletty ja vaikutteita vaihdetaan vain keskenään. Silloin kaikki on hyvin, sillä politiikka, jota nyt on joka paikka väärällään, jättää viimein meidät rauhaan.

Kirill Martynov on Novaja Gazetan talouden ja politiikan toimittaja. Suom. Marjo Rudnitskaya. Novaja Gazeta 9.7.2015.

NäkökulmaVenäjän demokratia ihmisoikeudetpolitiikkademokratiakansalaisyhteiskunta Venäjä Le Monde diplomatique

Lue myös

Keramiikkakuva Vladimir Putinista
Venäjän istuva presidentti Vladimir Putin ei ole vielä ilmoittanut, lähteekö ehdolle ensi vuoden vaaleihin. Hänellä on kuitenkin sen verran etumatkaa, ettei hänen tarvitse kiirehtiä, kirjoittaa Veera Laine.
(Kuva:
carsten
/
Flickr.com
/
CC BY-NC-ND 2.0
)

Vaalien imitointia Venäjällä

Venäjän oppositio on ahtaalla, mutta niin on valtiojohtokin. Vaikka opposition tarjoama vaihtoehto on ohut, Putinia saattaa silti jännittää, koska vanhat keinot pysyä vallassa eivät enää toimi, kirjoittaa Veera Laine.
Anna Sharogradskajan (oik.) johtama lehdistöinstituutti on luokiteltu Venäjällä ulkomaiseksi agentiksi. Kuvassa myös Russian LGBT Networkin johtaja Igor Kochetkov sekä Centre of Social Technologiesin johtaja Maria Mihailova. (Kuva: Teija Laakso)

Venäläinen kansalaisyhteiskunta ei saa näkyä eikä kuulua

Suomessa vierailleet venäläisjärjestöjen johtajat kertovat, että etenkin laki ulkomaanagenteista vaikeuttaa jatkuvasti toimintaa. Lehdistöinstituutin johtaja Anna Sharogradskajaa on tutkittu myös terrorismiepäiltynä.
(Kuva: Larry Koester / cc 2.0)

Venäläisiä kansalaisjärjestöjä kohdellaan kyynisesti valtion vihollisina

Ihmisoikeuskeskus Memorialin kohtelu kertoo, että Venäjän hallitus on aikeissa hyökätä vielä aggressiivisemmin kansalaisyhteiskuntaa vastaan, kirjoittaa Heather McGill.