Artikkeli on julkaistu aiemmin Lausti.comissa ja Ylen Ykkösaamussa.

Tämä on nähty monesti ennenkin. Kesällä 2006, vuodenvaihteessa 2008–2009, syksyllä 2012 ja nyt, heinäkuussa tänä vuonna: Israel pommittaa Gazan palestiinalaisia maalta, mereltä ja ilmasta maailman tehokkaimpiin kuuluvalla sotakoneistollaan. Enemmistö kuolleista ja haavoittuneista on siviilejä, heistä huomattava osa lapsia. "Humanitaarisena" eleenä Israelin armeija saattaa varoittaa etukäteen: poistukaa kodeistanne, muutamme ne hetken kuluttua ohjuksella rauniokasaksi.

Israel on tehnyt Gazasta jälleen kerran tulisen helvetin. Gazan asukkaiden kärsimykset ovat olleet sanoinkuvaamattomia. Pommien raatelemia ihmisiä Gazassa hoitava norjalainen lääkäri Mads Gilbert sanoi puhelinhaastattelussa pari viikkoa sitten, että kiireellisin hoitotoimenpide tällä hetkellä on pakottaa Israel lopettamaan pommittaminen ja Gazan saarto. Seitsemän saartovuoden aikana Israel on tehnyt kaikkensa tappaakseen Gazan asukkaita ja tehdäkseen heidän elämänsä niin kurjaksi kuin mahdollista, Gilbert sanoi kriittiselle amerikkalaiselle Democracy Now! -TV-kanavalle. Norjalaislääkäri tietää, mistä puhuu, sillä hän hoiti Israelin ilmaterrorin uhreja Gazassa myös vuodenvaihteen 2008–2009 hyökkäyksen aikana.

Tohtori Gilbert ei myöskään rajoita suuttumustaan Israeliin. Hän kysyi, missä on Yhdysvaltojen hallituksen kunnioitus ihmisarvoa kohtaan, kun se antaa Israelin näin terrorisoida Gazan koko siviiliväestöä. Viikkoa myöhemmin lähettämässään viestissä Gilbert vetoaa suoraan presidentti Obamaan:

"Rasismi ei ole syy vaan seuraus palestiinalaisalueiden miehityksestä ja asuttajakolonialismista."

"Mr. Obama. kutsun teidät viettämään yhden yön, vain yhden yön, sairaalassamme vaikkapa siivoojaksi naamioituneena. Olen sataprosenttisen varma, että käyntinne muuttaisi historiaa."

Mads Gilbertin vetoomukset eivät tunnu vaikuttavan Yhdysvaltojen päättäjiin. Virallisesti Washington on toistanut kuluneen levyn lailla samaa kuin ennenkin: Israelilla on oikeus puolustaa kansalaisiaan.

Israelilla on oikeus puolustaa itseään. Sillä ei kuitenkaan ole oikeutta miehittää vuosikymmenestä toiseen palestiinalaisalueita ja asuttaa niitä omilla kansalaisillaan. Gazasta ammutut raketit ovat vaatimattomia aseita Israelin huippumoderniin, high-tech -tappokoneistoon verrattuna. Ne saattavat kuitenkin osua maaliinsa ja osuessaan tappaa ja näin riittävät aiheuttamaan ahdistusta. Tästä tosiasiasta rakentuu se viimeinen oljenkorsi, johon Israel ja sen "ystävät" hädissään tarrautuvat osoittaakseen, että Gazan siviilien joukkomittainen tappaminen olisikin itsepuolustusta

Malesialaisen matkustajakoneen tyrmistyttävä tuhoaminen Ukrainan ilmatilassa näyttää tulleen Israelin hallitukselle taivaan lahjana. Käänsihän se kansainvälisen huomion polttopisteen Gazasta itäiseen Ukrainaan.

Israelilainen kielitieteilijä Idan Landau Ben Gurion -yliopistosta kutsuu silkaksi pötypuheeksi väitettä, että tuhoamalla Gazaa ja tappamalla sen asukkaita Israelin hallitus puolustaisi maan turvallisuutta. Osoittaakseen, ettei kyseessä ole vain hänen itsensä kaltaisen toisinajattelijan mielipide, Landau viittaa israelilaisen evp-kenraalin Giora Eilandin haastatteluun Gazan edellisen pommituksen aikana, marraskuussa 2012. Kenraali totesi, että rakettituli Gazasta saataisiin päättymään, jos Israel lopettaisi alueen merisaarron ja tunnustaisi Hamasin johtaman hallituksen.

Tällaista käsitystä ei ole mitään syytä epäillä. Koska olen varma siitä, että pääministeri Netanyahun hallitus tietää, mitä se tekee, Gazan tuhoamisella täytyy olla muita tavoitteita kuin Israelin kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi.

Lähi-idässä on kuluneen kevään aikana tapahtunut asioita, jotka ovat erittäin harmillisia Israelin hallitukselle. Kielteisintä on Länsirannan palestiinalaisalueita hallitsevan PLO:n ja Gazassa valtaa pitävän islamistisen Hamasin sopimus yhteishallituksesta. Israel on Oslon "rauhanprosessista" lähtien pyrkinyt vaihtelevalla menestyksellä tekemään Länsirannan palestiinalaishallinnosta siirtomaapoliisin, jonka tehtävänä on tukahduttaa kaikki aktivismi miehitystä vastaan. Gaza on Israelin vetäytymisen jälkeen muutettu jättiläismäiseksi keskitysleiriksi, jonne on ahdettu yli puolitoistamiljoonaa ihmistä, ja jonka rajoja, rannikkoa ja ilmatilaa Israel kontrolloi.

Palestiinalaisten keskinäinen sovinto on Israelille kauhistus. Sehän osoittaa, että palestiinalaiset eivät repressiosta ja sorrosta huolimatta sittenkään ole alistuneet ja luopuneet kansallisesta tavoitteestaan, joka on miehityksen päättyminen ja itsenäinen Palestiinan valtio.

Mikä pahinta, Yhdysvallat ja sen vanavedessä Euroopan unioni eivät yllättäen tuominneetkaan palestiinalaisten hallitushanketta. Ja kaiken lisäksi Yhdysvallat ja Iran ovat lähentyneet toisiaan, koska niillä on yhteinen vihollinen, Irakissa riehuva sunnalaisen islamin fanaattisinta muotoa edustava Isis-liike. Netanyahun hallitus Israelissa on jo vuosikausia avoimesti lietsonut sotaa Irania vastaan, mutta Yhdysvallat ei ole antanut siihen lupaa. Häntä ei heiluta koiraa, mikään Israel-lobby ei määrää Yhdysvaltojen kaltaisen supervallan politiikkaa, vaikka yllättävän monet kommentaattorit niin uskovat.

Pääministeri Netanyahu saattaa myös tavoitella sisäpoliittista suosiota uudella hyökkäyksellä Gazaan esittämällä päättäväistä machoa. Vuosikymmenien miehitys ja palestiinalaisen sorto on kiihottanut yleisen mielipiteen Israelissa lähes uskomattomaan arabivastaiseen hysteriaan ja rasismiin. Mielipidetiedustelujen mukaan yli 90 prosenttia maan juutalaisesta enemmistöstä kannattaa Gazan pommittamista.

En kuitenkaan anna minkäänlaista arvoa tavallaan käänteiselle rasistiselle väitteelle, että hepreaa puhuvat israelilaiset olisivat pahempia kuin muut ihmiset. Rasismi ei ole syy, vaan seuraus palestiinalaisalueiden miehityksestä ja asuttajakolonialismista. On vaikeaa ryöstää toisten omaisuutta, ellei ryöstön uhreista tehdä epäihmisiä. Mielipiteet eivät kuitenkaan ole vakioita. Ne saattavat muuttua niin Israelissa niin kuin missä tahansa maassa olosuhteiden muuttuessa.

Tunnettu tuuheapartainen vallankumouksellinen 1800-luvulta kirjoitti näin: kansa, joka sortaa toista kansaa ei voi itsekään olla vapaa, sortaessaan muita se samalla takoo omiakin kahleitaan. Ajatus pätee myös viime vuosisadalla kiteytyneeseen uuteen heprealaiseen kansakuntaan Israel/Palestiinassa keskellä Arabi-itää.