Maailmanlaajuinen julkisuus on todennäköisesti paras keino vaikuttaa Qatarin jalkapallon MM-kisoja rakentavien siirtotyöläisten asemaan, sanoo Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) hallituksen puheenjohtaja Henri Lindholm.

"Kansainvälisen ay-liikkeen mahdollisuudet vaikuttaa eivät ole olemattomat, mutta tilanne on hyvin vaikea. Qataria ei voi verrata meihin, demokratia ei ole siellä edes lapsenkengissä", hän totesi SASKin eilen järjestetyssä seminaarissa.

Qatarin on määrä järjestää jalkapallon MM-kisat Venäjän jälkeen vuonna 2022. Arvioiden mukaan kisojen rakennustöissä on tähän mennessä kuollut laskutavasta riippuen noin tuhat siirtotyöläistä, ja ay-liikkeen kansainvälisen kattojärjestön ITUCin mukaan yhteensä ruumiita voi tulla 4 000, mikäli nykymeno ei muutu.

SASK ja muut ammattiliitot ovat kampanjoineet muun muassa tänään alkavien Brasilian MM-kisojen työntekijöiden oikeuksien puolesta, mutta Qatarin kohdalla samanlainen kampanjointi ei tule kysymykseen, totesi SASKin tiedotuspäällikkö Jukka Pääkkönen.

Toisin kuin Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa, työntekijöillä ei ole oikeuksia käytännössä lainkaan. Maassa hyödynnetään muiden Persianlahden maiden tavoin kafala-järjestelmää, jossa jokaisella siirtotyöntekijällä on oltava isäntä. Isäntä ottaa yleensä haltuunsa työläisen passin.

Kisat pois Qatarista?

Ay-liikkeellä on parhaillaan meneillään kampanja sen puolesta, että kisat järjestettäisiin Qatarissa vain, jos työntekijöiden oikeudet olisivat kunnossa.

"Se olisi ideaalitavoite, mutta onko se realistinen? Jos kisat otettaisiin pois Qatarista siksi, että työntekijöiden oikeuksia loukattiin, se olisi viesti seuraaville järjestäjille, että asioiden on oltava kunnossa", Pääkkönen totesi.

Pääkkösen mukaan ay-liikkeelle olisi voitto, että kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa edellyttäisi jo järjestelysopimuksissa ihmisoikeuksien kunnioittamista. Se näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä: Fifan puheenjohtaja Sepp Platter ei ole suhtautunut Qatar-kohuun kovin vakavasti, eikä jalkapalloilijoidenkaan suusta ole juuri kuultu kritiikkiä.

"Jalkapallobisnes on niin valtava, että aika moni vapautuu vasta peliuransa jälkeen. Siihen asti he ovat sidottuja ja kahlittuja", totesi seminaarissa puhunut entinen jalkapalloilija Atik Ismail.

Hänen mukaansa Suomen vaikutusvalta Fifassa on vain "murunen".