Bruttokansanonnellisuudesta uusi hyvinvoinnin mittari?

Himalajalla sijaitseva pikkuinen Bhutan tunnetaan omintakeisesta hyvinvointimittaristaan, bruttokansanonnellisuudesta.

Bhutanin pääministeri Jigme Y. Thinley selosti asiaa hiljan Japanin johdolle ja kertoi näkemyksiään IPS:n haastattelussa.

Bhutanin kuningaskunnassa pidettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit viime vuonna, ja Thinleyn puolue sai alahuoneen 47 paikasta 45.

Pyrkimys bruttokansanonnellisuuteen (bko) juontuu kuitenkin vuodesta 1972, jolloin kuningas Wangchuck aloitti maan nykyaikaistamisen.

Thinleyn mukaan uusi mittari tarvittiin, koska bruttokansantuote (bkt) ruokkii vain kulutusta eikä edistä kestävää kehitystä.

"Perinteemme ja tapamme olivat uhattuina. Oli löydettävä keino pelastaa kansamme hyvinvointi. Emme halua uhrata onnellisuutta aineellisen kehityksen hyväksi", hän selittää.

Inhimillinen näkökulma

Aineellisten tarpeiden ohella bko pyrkii tyydyttämään ihmisen henkiset ja älylliset tarpeet. Tätä vaihtoehtoista kehitysmallia Bhutan tarjoaa auliisti myös muille maille.

Thinley tapasi sekä Japanin tulevan pääministerin Yukio Hatoyaman että tämän edeltäjän Taro Ason. Hänen mukaansa kumpikin myönsi, ettei maan nykyresepti johda onnellisuuteen.

Hatoyama arveli Japanin saaneen liikaa vaikutteita amerikkalaisesta ja anglosaksisesta kapitalismista.

Thinley muistuttaa, että bkt mittaa vain tiettynä aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen määrää, mutta jättää laskuista sosiaaliset ja ympäristökustannukset. Talouskasvuun keskittyessään se sivuuttaa inhimillisen näkökulman.

Talouskasvuakin tarvitaan köyhyyden voittamiseksi, mutta sen hedelmät jakaantuvat liian epätasaisesti, Thinley jatkaa.

"Maailmasta ei puutu ruokaa, mutta nälkää ja köyhyyttä on silti. Toisaalla esiintyy tuhlausta ja liikakulutusta. Lääkkeitä on riittämiin, mutta ihmisiä kuolee niiden puutteeseen."

Thinley tasoittaisi jakosuhteita rikkaita verottamalla. "Luulen, että rikkaat ovat valmiita maksamaan veroja auttaakseen muita."

Sopeutuminen haastavaa

Onnellisuus vaatii asioiden laittamista uuteen tärkeysjärjestykseen. "Me kaikki tavoittelemme onnea, mutta se on määriteltävä aiempaa merkityksellisemmin. Aineellinen vauraus suo ohikiitävän mielihyvän, mutta saattaa vaarantaa perhe- ja ystävyyssuhteet."

Thinley muistuttaa, että valtio voi tehdä vain tietyt asiat onnellisuuden edistämiseksi, suurin osa jää yksilölle itselleen.

"Valtio voi turvata fyysiset perustarpeet ja henkiset kehitysmahdollisuudet. Sen jälkeen onnellisuus riippuu itsestä ja omista tavoitteista."

Bhutanin valtio korostaa perheen merkitystä. "Ihmisen onni riippuu siitä, onko ympärillä muita ihmisiä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Jos ympärillä on ihmisiä, ei päädy hyppäämään sillalta, kuten monille käy New Yorkissa tai San Franciscossa."

Arvostelijoiden mukaan Bhutanin 650 000 asukkaalla on kuitenkin vaikeuksia sopeutua nopeaan muutokseen. Itsemurhat ja henkirikokset ovat levinneet sinnekin.

"Meillä tehdään nyt pari itsemurhaa ja yksi murha vuodessa. Aiemmin niistä ei kerrottu, mutta nykyisin mediamme on hyvin aktiivinen ja nämä asiat pääsevät etusivulle. Minusta se on hyvä."

Thinley painottaa, että nykypäivän suuret ongelmat - talouslama ja ilmastonmuutos - ovat kulutushakuisen ja markkinakeskeisen elämäntapamme seurausta.

"Hallitusten elvytystoimet tarjoavat vain lyhyen aikavälin ratkaisuja. Tarvitaan pitkän tähtäimen ratkaisuja", hän sanoo.